Pääministeri Matti Vanhanen tunnustaa reilusti, että laajentuminen maksaa. Suomen siirtyminen nettomaksajaksi kertoo siitä, että meidän elintasomme on korkea, Vanhanen muistuttaa.
Suomi tukevoittaa jo tällä hetkellä Euroopan unionin kassaa suuremmalla määrällä euroja kuin saa unionilta erilaisia tukia takaisin.
Suomen niin sanottu nettomaksuosuus vuosittain unionille kasvaisi nykyisestä noin 100-200 miljoonan euron tasosta arvioiden mukaan 540-880 miljoonaan euroon vuoteen 2013 mennessä.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) kääntää esille kolikon toisen puolen. "Suomen siirtyminen nettomaksajaksi kertoo siitä, että me pärjäämme useiden talouden mittareiden mukaan hyvin ja elintasomme on korkea. Jos pitää valita, niin mielellään kannattaa olla nettomaksajan puolella", pääministeri opastaa.
Suomi ei ole liittynyt kuuden nettomaksajan joukkoon, jotka vaativat EU:n menojen jäädyttämistä yhteen prosenttiin jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta eli noin 100 miljardiin euroon vuodessa. Ruotsin aloitteesta laaditun kirjelmän EU:n komissiolle allekirjoittivat Saksa, Ranska, Britannia, Hollanti ja Itävalta.
Vetoomus ei purrut komissioon, joka vaatii unionin menobudjetin kasvattamista noin 1,14 prosenttiin bkt:sta eli 138 miljardiin euroon vuodessa.
Suomen hallituksen linja asettuu komission ja muiden nettomaksajien välimaastoon. Suomi kannattaa vuosien 2007-2013 rahoituskehykseen menokattoa, joka olisi enintään noin 1,1 prosenttia bkt:sta.
Laajentuminen maksaa
"Me olemme valmiita tunnustamaan, että laajentuminen maksaa. Sitä ei kannata kiistää ja se maksaa sen verran paljon, että EU-budjettia pitää kasvattaa jonkin verran. Samanaikaisesti vanhat jäsenmaat ovat edelleen oikeutettuja unionin tasauspolitiikkaan", Vanhanen linjaa.
Suuret nettomaksajat ovat vaatineet Ruotsin johdolla, että korkein aluetuki rajattaisiin tiukasti köyhimmille alueille, käytännössä siis tuleville jäsenmaille, joiden bkt jää alle 75 prosentin unionin keskiarvosta.
Vanhasen mukaan Suomella on oikeus laajentumisesta huolimatta edellyttää, että pohjoiset ja itäiset alueet pysyvät jatkossakin korkeimpien EU-tukien piirissä. Myös Ruotsin pohjoiset osat saavat tällä hetkellä korkeimpia tukia.
Vanhanen tunnustaa, että Ruotsi on ollut maltillisemmalla linjalla rahoitusväännöissä. Hänen mukaansa Ruotsille syrjäisten alueiden tuet eivät merkitse niin paljon kuin Suomelle.
Syrjäisyys otettava huomioon
Vanhanen painottaa, että monilla jäsenmailla on syrjäisiä alueita, jotka tarvitsevat erityistä tukea.
"Vanhoissa jäsenmaissa on alueita, joissa työttömyys liikkuu 18 prosentin paikkeilla syrjäisen sijainnin tai luonnonolosuhteiden mukaan. EU:n pitää ottaa tasauspolitiikassaan tällaiset asiat huomioon."
Vanhasen mukaan EU:n yleisen hyväksyttävyyden kannalta on hyvin perusteltua, että syrjäiset alueet säilyvät korkeimman tuen piirissä.
Unioni on uudistamassa parhaillaan aluepoliittista keinovaliokoimaansa. Vanhasen mukaan Suomi on vahvasti mukana alue- ja rakennepolitiikan ohjelmien uudistamisessa.
Varsinainen rahoitusvääntö ei ole vielä alkanut. Kesäkuun loppuun mennessä on määrä hyväksyä aikataulu rahoitusneuvotteluista.
Vanhanen on luottavainen, etteivät neuvottelut jää Suomen puheenjohtajakaudelle vuoden 2006 syksyyn.
"EU olisi aika pahasti epäonnistunut, jos seuraavasta rahoituskaudesta ei olisi sopua siihen mennessä syntynyt. Silloin vuoden 2007 budjettia pitäisi valmistella tilanteessa, jossa EU:lla ei ole sovittuja rahoituskehyksiä ollenkaan", Vanhanen kauhistelee.