Suomella olisi varmasti paljon annettavaa maailmalle tietoyhteiskunnan rakentamisessa. Yhden maan mallia ei kuitenkaan voi kopioida toisiin maihin suoraan, mutta Suomen kokemuksista moni maa voisi saada hyötyä.
Tämä oli keskeinen sisältö YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen yhteydessä Genevessä torstaina pidetyssä suomalaistilaisuudessa. Suomen kokemuksista kerrottiin yleisölle lähes kahden tunnin ajan.
Tilaisuuteen varattuun saliin mahtui satakunta henkeä, ja tila olikin melkein täynnä. Ainoa huono puoli tilanteessa oli, että valtaosa kuulijoista oli suomalaisia. Paikalla olleet ulkomaalaiset olivat kuitenkin aktiivisia, sillä heiltä heltisi kysymyksiäkin.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki (kesk.) muistutti Suomen mallia esitellessään, että monet periaatteet ovat yleismaailmallisia. Keskeistä on, että kaikille pitäisi olla pääsy tietoverkkoihin mm. varallisuudesta riippumatta.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen (sd.) huomautti, että Suomen menestyksen avain tietoyhteiskunnan rakentamisessa on ollut lainsäädännön aikainen liberalisointi. Olennaista on hänen mielestään saada viestintä vapaaseen kilpailuun.
Näkemyksiä esittivät myös tietoyhteiskuntaohjelman ohjelmajohtaja Katrina Harjuhohto-Madetoja, Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale, Nokian johtaja Erkki Ormala ja Tampereen yliopiston professori Kaarle Nordenstreng. Kaikkien sanomana oli suunnilleen, että tietoyhteiskunnan pitää olla avoin kaikille.
Tehtävää
riittää
Ormala huomautti, että menestyksestä huolimatta Suomessakin on vielä paljon tehtävää. Tutkimukseen ja kehitykseen sekä koulutukseen pitää panostaa entistä enemmän. Yrittäjyyttä on palkittava ja tietotekniikan laajaa käyttöä on kannustettava.
Nordenstreng piti tuttuun tapaansa jossain määrin kriittisen puheenvuoron. Hän korosti, että tietoyhteiskuntaa ei voi perustaa vain tietotekniikan kehittämiselle. Tietoyhteiskunta on hänen mielestään mahdollinen vain, jos se perustuu tasa-arvolle ja hyvinvoinnille.
Huippukokouksen yhteydessä järjestettävässä näyttelyssä Suomella on oma osasto. Vaikka osasto onkin tyylikäs, niin perisuomalaiseen tapaan se on myös melko vaatimaton ja näkymätön. Moni on kulkenut ohi kiinnittämättä mitään huomiota Suomen sanomaan.
Vieressä olevalla Malesian näyttelyosastolla on sen sijaan kokoa ja näkyvyyttä. Mutta tuskin malesialaistenkaan sanoma menee perille kaikenkirjavuudellaan.