Tänään keskiviikkona eduskunta ryhtyy käsittelemään hallituksen energia- ja ilmastopoliittista selontekoa. Samaan aikaan Kanadan Montrealissa on menossa kaksiviikkoinen kokous, jossa käydään läpi Kioton ilmastosopimukseen liittyviä teknisiä asioita ja yritetään, jos vain mahdollista, kokouksen päätteeksi löytää jokin yhteinen linja siitä eteenpäin.
Valistunein veikkaus tällä hetkellä on, että jos mitään linjaa Montrealista yleensä löytyy, se on hyvin yleisluontoinen. Ongelma tunnustetaan, mutta uusia sitoumuksia vältetään, koska niistä ei löydy yksimielisyyttä. Se, mistä maailmalla nyt parhaiten voidaan löytää uutta säveltä, on puhtaan teknologian kehittäminen.
Suomen selonteosta puolestaan saa vaikutelman, ettei mitään varsinaista ongelmaa edes ole. On vain jokin ulkoa annettu velvoite, joka täytyy hoitaa. Eikä puhettakaan, että mietittäisiin rakenteellisesti uusia valmiuksia kohdata sitä, mikä on väkisin kohta edessä.
Montrealissa puhuneen Kanadan ympäristöministerin Stephane Dionin mielestä ilmastonmuutos on isoin olemassa oleva ympäristökysymys. Mutta harva mieltää, kuinka iso se on.
Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä nyt enemmän kuin koskaan 650 000 vuoteen. Jos niiden lisäpäästöjä halutaan vähentää, eli jos täällä jotenkin aiotaan pärjäillä, Kioton sopimus on vasta ensimmäinen pieni askel. Sen voimassaolo päättyy vuonna 2012, ja sen jälkeen pitäisi tehdä todellinen harppaus. Puhutaan tarpeesta vähentää päästöjä pitkälle yli puoleen nykyisestä vuosisadan puoliväliin mennessä.
Se ei enää onnistu vanhoin eväin, vaan tilalle tarvitaan pussillinen uusia. Vuonna 2012 Kiotossa mukana olevat maat edustavat enää neljännestä koko maailman päästöistä.
Eikä pelkkä tuohon sopimukseen kuuluminen vielä paljon todista. Kioton sopimus asetti maille tavoitteita vuoden 1990 päästötasoon verrattuna. Suomen päästöt ylittävät tällä hetkellä tavoitteen 21 prosentilla, Montrealin ilmastokokouksen isäntämaa Kanada ylittää sen 24 prosentilla. Paljon parjatun Yhdysvaltain ylitys tuosta tasosta on vähemmän eli 13 prosenttia.
Ranskalaiset, britit ja saksalaiset ovat päässeet jo oman rajansa alle, mutta varsinaisesti päästöt ovat romahtaneet entisissä Itä-Euroopan maissa. Ne ovat järkiään kymmeniä prosentteja miinuksella: sosialistinen savuteollisuus on joko konkurssissa tai siivottu paremmaksi. Lähinnä juuri tuon ansiosta koko EU:n keskiarvo on miinuksella 1,4 prosenttia, muuten raja ylittyisi roimasti.
Suomi on siis niitä maita, jotka ovat yhä kaikkein kauimpana omista Kioton tavoitteistaan. Energia- ja ilmastoselonteon tarkoitus on painaa Suomen päästöt tuolle tavoiterajalle, jos ei muuten niin päästökaupan avulla.
Hyvä edes niin, mutta selonteon sävy jättää vaikutelman, että tämän jälkeen olisi kaikki sitten tehty. Tosiasiassa silloin ollaan yhä vasta alussa.
Suomen selonteon valmistelussa aikataulut paukkuivat, energia- ja ilmastonimet vaihtelivat paikkaa otsikoissa, ja tuloksena on jonkinlainen lyhyen aikavälin selviytymisopas. Selviytyminen tarkoittaa tässä lähinnä sitä, että eri ministeriöt selviytyivät selonteon tekemisestä vaatimusten ristipaineessa.
Huippuesimerkki tästä löytyy liikennettä käsittelevästä kohdasta. "Biopolttoaineiden liikennekäyttöä hankaloittavat korkeat kustannukset ja jakelujärjestelmiin sekä käyttöön liittyvät vaatimukset", selonteossa lukee.
Niin hankaloittavat, mutta eikö maassa ole hallitus sitä varten, että se tekisi juuri tällaisille asioille jotain? Sen sijaan vedotaan asetettuun työryhmään, jonka "tulee tarkastella myös niitä edellytyksiä", joilla Suomi voisi saavuttaa direktiivin mukaisen tavoitetason 5,75 prosenttia vuonna 2010 tieliikenteen polttoaineen kulutuksesta.
Juuri liikenne on niitä alueita, joissa kaikkein todennäköisimmin on edessä iso rakennemuutos. Sekä ilmastosyistä että siksi, että öljyn hinta pysyy jokseenkin varmasti korkealla tästä hamaan tulevaisuuteen. Kysyntä kasvaa tarjontaa kiivaammin.
Ruotsissa pääministeri Göran Persson on juuri kutsunut koolle komission, jonka tehtävänä on lopettaa Ruotsin öljyriippuvaisuus vuoteen 2020 mennessä. Suomessa ajatukselle on lähinnä naureskeltu, sikäli kun sitä on edes huomattu. Eiväthän Ruotsin ydinvoimalatkaan mihinkään kadonneet, vaikka kansanäänestys niin päätti.
Mutta on silti jotain aivan muuta visioida öljyriippuvuuden lopettamista kuin pohtia työryhmässä keinoja täyttää EU-direktiivin vaatimus 5,75 prosentin biopolttoainetasosta. Kumpi lähtökohta mahtaa olla kestävämpi, jos (ja kun) jokin uusi poliittinen kriisi tai hirmumyrsky sotkee öljyntuotantoa ja nostaa hinnat aivan pilviin?
Ja sivumennen sanoen - kun nyt kyseessä on samalla energiaselonteko, se onnistuu silti olemaan huomaamatta, että aivan Suomen rajan tuntumassa järjestellään Euroopan ja koko maailman kaasumarkkinoita aivan uuteen uskoon. Barentsinmerellä on vireillä todella suuria asioita, mutta sen paremmin maan hallitus kuin teollisuus ei näytä oivaltavan, että Suomen viereen rakentuu uusi Persianlahti.
Halutaanko sieltä kaasua perusteollisuudelle, vai halutaanko maahan jälleen lisää ydinvoimaa, tai mitkä sitten ovat Suomen keinot edessä olevassa puhtaan teknologian murroksessa?
Jos selonteko ei vastaa peruskysymyksiin, silloin tarvitaan uusi selonteko.