Ikävien uutisten keskellä on merkittävää, että synkimmissäkään ennusteissa työttömyyden ei arvioida nousevan kuin parilla prosenttiyksiköillä. Tämän hetken taantuman ero viime lamaan on siten valtava.
Tiistaina julkistetut joulukuun työttömyysluvut eivät tuoneet aurinkoa taantumaan vajonneeseen maahan, mutta eivät toisaalta olleet niin rumat kuin olisi voinut odottaa. Pitkän kasvukauden jyrkkä käännös taantumaksi näkyi kyllä siten, että työttömien työnhakijoiden määrä oli 14 900 korkeampi kuin vuoden 2007 joulukuussa. Työttömien määrän kasvua selitti ennen kaikkea lomautusten lisäys. Työttömyysaste ei kuitenkaan ollut vuotta aiemmasta noussut kuin 0,1 prosenttiyksikköä. Lukema oli joulukuussa 6,1 prosenttiyksikköä.
Kiinnostavaa numeroissa oli myös työvoimatoimistoihin joulukuussa ilmoitettujen työpaikkojen määrä. Se oli 27 200.
Lukema oli vain 1 900 pienempi kuin vuotta aiemmin, jolloin elettiin vielä nousukauden huumaa. Näyttää siis siltä, että kaikki maan työnantajat eivät ole jähmettyneet heikkenevien näkymien edessä, eivät ainakaan olleet viime kuussa.
Ei toki ole epäselvyyttä, etteivätkö esimerkiksi maanantain uutiset vientiteollisuuden suurlomautuksista ja irtisanomisista olisi lisänneet tummia sävyjä tämän vuoden näkyviin. Kevättä kohti lomautusilmoituksia tulee lisää, ja moni aiempi lomautus muuttuu irtosanomiseksi. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander veikkaa työttömyysasteen alkavan tänä vuonna seitsemällä ja kehityksen menevän huonompaan vielä ensi vuonna. Nordean mukaan lukema nousisi ensi vuonna 8,0 prosenttiin. Pankin mukaan taantuma veisi Suomesta muutaman vuoden aikana noin 100 000 työpaikkaa.
Työllisyyden kehitys on siis kielteistä, ja yksittäistä kansalaista työtä vaille jäänti puraisee aina ikävästi. Se on kuitenkin syytä huomata, että kansantalous nimeltään Suomi on maailmanlopusta etäällä. Kannattaa esimerkiksi muistaa, että viime lamassa työttömyysprosentti nousi pahimmillaan 17:n tuntumaan. Samanlaiseen kriisiin ei olla sukeltamassa, ei lähellekään. Ja vaikka maailmantalous ravistelee suomalaista vientiteollisuutta ja rakennusalaa, eivät näkymät esimerkiksi monissa palveluissa ole yhtä synkät.
Kun Suomesta tähyillään maailmalle ja toivotaan globaalia elpymistä, on samalla syytä muistaa, että paljon voidaan täälläkin tehdä. Perinteinen elvytys, kulutuksen ylläpito sekä pankkien ja yritysten rahoituksen turvaaminen kuuluvat nyt ratkaisun avaimiin, mutta on muutakin on ilahduttavasti kehitetty. Parhaisiin ideoihin kuuluu Pirkanmaan yrittäjien kampanja, jossa järjestön jäsenyrityksiä sitoutetaan siihen, että ne eivät sano irti väkeään.
Kampanjaan osallistuminen on ollut hämmästyttävän suosittua, ja samanlaista toimintaa viritellään nyt muuallakin, myös Pohjois-Pohjanmaalla. Vaikka taantuma ei ole talvisota, jälkimmäisen henki näyttää elävän. Saman hengen soisi leviävän pienistä yrityksistä myös suuriin.
Yritysten vastuuta voi nyt kuuluttaa myös osingoista päätettäessä. Pääministeri Matti Vanhanen oli aiheesta liikkeellä vedotessaan yrityksiin, jotta niiden omistajat nyt tyytyisivät pienempiin osinkoihin tai luopuisivat niistä kokonaan. Osinkomenojen säästöillä yritykset voisivat turvata tuhansia työpaikkoja.
Pallo on nyt yritysjohdolla ja osakkeenomistajilla. Vaikka osingotkin siirtyvät talouden kiertoon, luottamusta tulevaan luodaan nyt paljon tehokkaammin pitämällä ihmiset työssä kiinni.