Oulu
Saksan äskettäinen lento-onnettomuus puhutti Suomenkin ilmailuväkeä STCA-törmäysvaroittimen tarpeellisuudesta. Muun muassa lentoturvallisuutta kehittävä, arvovaltainen Eurocontrol-järjestö kiirehtii järjestelmän käyttöönottoa, mutta hidasteena Suomessa on lennonjohtojen yhteistyö niin siviili- kuin sotilasilmailunkin kanssa.
Osana lennonvarmistusta toimiva STCA ei ymmärrä hävittäjien muodostelmalentoa harkituksi toiminnaksi, joten seurauksena on turhia törmäyshälytyksiä.
Suomessa STCA-järjestelmään on valmius Pohjois-Suomen aluelennonjohdossa Rovaniemellä, Etelä-Suomen aluelennonjohdossa Tampereella ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
Aluelennonjohtojen järjestelmät kattavat käytännössä koko Suomen ilmatilan, joten esimerkiksi Oulun lentoasemalta lähtevät ja tulevat ilma-alukset ovat aluelennonjohtojen tutkajärjestelmien piirissä ja siten osana STCA-varoitusjärjestelmää. Järjestelmää ei kuitenkaan käytetä.
"Halua järjestelmän hyödyntämiseen meillä olisi, mutta Ilmailulaitos ei ole voinut määritellä STCA-järjestelmään sopivia parametrejä", apulaispäällikkö Tapani Keskikuru Pohjois-Suomen aluelennonjohdosta kertoo.
"Niinpä olemme Pohjois-Suomen lennonjohdossa laatineet määritykset itse käyttäen hyväksi kansainvälisiä kokemuksia, ilman virallisia määrityksiä ja simulointeja. STCA on siis ajoittain kytkettynä koekäyttö-statuksella. On muistettava, että se on vain yksi osa moniportaista turvajärjestelmää, mutta ketjun viimeinen lenkki silloin, kun kaikki muu on mennyt pieleen."
Rovaniemellä STCA:n käyttö riippuu lennonjohdon työvuorossa olevan esimiehen harkinnasta. Virallista hyväksyntää sen käyttöön ei ole.
"STCA toimii hyvin silloin, kun kaikki liikenne on samankaltaista. Meidän alueellamme kuitenkin ilmavoimat operoi paljon, ja hävittäjät lentävät tunnetusti muodostelmissa ja lähellä toisiaan. Lennonjohdon tutkaan ilmestyy tällöin hälytysilmoitus, vaikka kyseessä on vain ilmavoimien normaali operointi", Keskikuru selvittää.
Rovaniemen lentokentälle laskeutuu joskus parikymmentäkin lentokonetta peräkkäin.
"Meille saapuvat matkustajakoneet lennonjohto järjestää tavallaan helminauhaksi ilmatilan lähestymislinjaksi kutsutussa osassa. Helmien väli on vähintään kolme merimailia, eli kolme kertaa 1,8 kilometriä. Lentoreiteillä välimatka on vähintään viisi mailia", Keskikuru valaisee.
"Saksan ilmatilassa tapahtuneen onnettomuuden vuoksi STCA on tullut taas puheenaiheeksi, mutta selkeät pelisäännöt meiltä ilmailulaitoksessa vielä puuttuvat."
Apulaispäällikön mukaan Rovaniemellä on vielä epäselvää, pitäisikö STCA:n varoituksen laukaisevan vähimmäismatkan olla pitempi kuin nykyiset kolme mailia.
"Tällöin lennonjohtaja saisi ilmoituksen turvavälin ylittymisestä aikaisemmin. Odotamme yleistä ohjetta asiasta."
Keskikurun mukaan STCA:n puuttuminen ei missään tapauksessa ole turvallisuusriski.
"Se on yksi osa isoa koneistoa, ja järjestelmiä on monia muitakin. Lentäväthän lentokoneet sielläkin, minne tutkat eivät ulotu."
Keskikurun mukaan sellaisessa tilanteessa, jossa lennonjohto syystä tai toisesta on toimintakyvytön, voivat lentokoneet turvautua ACAS-järjestelmään ja tarvittaessa sen väistöinformaatioon.
"Sitä voisi kuvata lentokoneissa olevaksi itsenäiseksi STCA-järjestelmäksi, joka perustuu lentokoneissa olevien tutkavastaajien hyödyntämiseen. Tällöin toiminta on lennonvarmistuslaitteista riippumatonta."