Eduskunta päätti perjantaina selvin luvuin suomalaisten rauhanturvaajien lisäjoukon lähettämisestä Afganistaniin. Ratkaisu merkitsee noin sadan sotilaan osaston lähtöä turvaamaan maassa elokuussa pidettäviä vaaleja. Joukon on määrä viipyä maassa 4--5 kuukautta. Lopullisesti liikkeellelähdöstä päättää tasavallan presidentti, joka on asiassa samalla kannalla kuin eduskunta ja hallitus.
Suomalaisia on ollut Nato-johtoisessa Afganistan-operaatiossa vuodesta 2002. Joukon koko on nyt 110. Suomalaiset eivät osallistu sotatoimiin, vaan joukon pääasiallisena tehtävänä on jälleenrakennus ja koulutus.
Suomi ei siis käy maassa terrorismin vastaista sotaa kuin korkeintaan tukemalla yhteiskuntarauhan vahvistamista ja jälleenrakennusta, eli torjumalla terrorismin syntyä ennakolta. Siinä työssä ei ole mitään hävettävää tai kyseenalaista.
Samaan aikaan Naton johtama suuri Afganistan-operaatio on pulassa. Maan turvallisuustilanne on viime kuukausina vain heikentynyt. Afganistanin hallitus ja presidentti Hamid Karzai hallitsevat vain osaa maasta, vaikka omien poliisien ja armeijan tukena on 53 000 kansainvälistä Isaf-sotilasta. Maan johdolle on ollut nöyryyttävää, että talibanien iskut ovat ulottuneet jo pääkaupunki Kabuliin.
Tilannetta mutkistaa, että Yhdysvaltain ja presidentti Karzain suhteet ovat pohjalukemissa. Yhdysvallat on arvostellut Karzaita siitä, että tämä ei ole saanut juurittua maasta sen paremmin korruptiota kuin huumekauppaakaan.
Elokuisten presidentin- ja maakuntavaalien valvontaan tulevat suomalaisjoukot voivat joutua vaarallisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Edes suomalaisten hyvä maine paikallisen väen joukossa ei ole pettämätön turva. Näistä riskeistä huolimatta päätös joukkojen lähettämisestä on oikea.
Eduskunnassa vasemmistoliitto yhdellä demarilla vahvistettuna vastusti päätöstä muun muassa Afganistanin huonoon turvallisuuteen vedoten. Kuvaus sinänsä on oikea, mutta perusteluihin sotkeutui myös puolueen perinteistä USA-vastaisuutta ja muuta epäjohdonmukaisuutta.
Vasemmistoliitto esimerkiksi vaatii maahan "poliittista rauhanprosessia". Mitä muuta kuin sitä ovat vaalit, jos ne pystytään järjestämään mahdollisimman vapaana ja mahdollisimman rauhallisissa oloissa? Vaaleja turvaamalla Suomi kantaa kansainvälistä vastuuta siten kuin parhaisiin perinteisiimme kuuluu.
Samaan aikaan on syytä toivoa, että Yhdysvaltain ajatus pikaisesti järjestettävästä laajasta Afganistan-kokouksesta saisi ilmaa alleen.