Potilaiden oikeuteen hakea hoitoa muista EU-maista yritetään saada selvempiä sääntöjä. Suomi on huolestunut kehityksestä, sillä rajoittamaton oikeus hakea hoitoa mistä vain voisi aiheuttaa vakavia ongelmia suomalaiselle terveydenhoitojärjestelmälle ja kuntataloudelle.
Asiasta keskusteltiin perjantaina EU-ministerivaliokunnassa ja se nousee myöhemmin esille koko EU:n tasolla. Taustalla vaikuttavat EY:n tuomioistuimen päätökset viime aikoina.
Tuomioistuin on useammassa tapauksessa tukenut potilaiden oikeutta hoidattaa vaivansa missä haluavat ja saada siitä korvaukset normaaliin tapaan. Lisää samankaltaisia oikeusratkaisuja on tulossa lähiaikoina.
Tuomioistuimen linja noudattaa EU:n sisämarkkinoiden ja vapaan liikkuvuuden periaatteita, vaikka EU:lla ei sinänsä ole toimivaltaa siihen, miten terveydenhoito jäsenmaissa järjestetään. EU-maissa pohditaan nyt, pitäisikö perussopimuksen muotoilua tarkentaa, jotta tulkinta selkiintyisi.
Suomessa kiistatapauksia ulkomailta haetusta hoidosta ei vielä ole ollut. Mutta mikään ei estä paikalliseen terveydenhoitoon työlääntyneitä hakeutumusta omin nokkineen hoitoon vaikkapa Belgiaan. Lasku lankeaisi aikanaan kotikunnalle, mikä voisi vakavasti heiluttaa pienen kunnan taloutta.
Nytkin potilas voi hakeutua toiseen EU-maahan, mutta hoidolle on saatava ennakkolupa sairaanhoitopiiriltä. Tätä mahdollisuutta on käytetty toistaiseksi erittäin vähän.
Suomessa sairaanhoitopiirit ovat sitä vastoin käyttäneet melko paljon mahdollisuutta hankkia sairaanhoitopalveluja luotetuilta yhteistyötahoilta ulkomailla.
Esimerkiksi Vaasan seuduilta on lähetetty paljon leikkauspotilaita Ruotsiin. Viranomaisia monissa EU-maissa kuitenkin hirvittää ajatus, että potilaat voisivat lähteä hakemaan hoitoa mistä tahansa, saada korvausta hoitomuodoista joita kotimaassa ei ole hyväksytty ja joiden laadusta tai tarpeellisuudesta ei ole mitään takeita.
Suomi lähtee siitä, että hoidon maksava taho eli kotikunta saa valvoa ja kontrolloida missä ja miten hoitoa hankitaan. Vapaus hakea hoitoa missä hyvänsä vaikeuttaisi terveydenhuoltobudjetin hallintaa sekä kunnissa että kansallisesti.
Kuntien olisi vaikeampi suunnitella palveluitaan ja järjestelmiään. Pitkän päälle kotimainen terveydenhuoltojärjestelmä voisi rapautua, samoin kuin potilaiden tasavertainen kohtelu julkisessa terveydenhuollossa.
Suomi, muut Pohjoismaat sekä Britannia poikkeavat järjestelmänsä puolesta muista EU-maista, sillä niissä sosiaaliturva ja sairausvakuutus perustuvat asumiseen, eivät vakuutuksiin. Jokainen Suomessa asuva on oikeutettu terveyspalveluihin riippumatta siitä, maksaako hän tänne veroja tai sosiaaliturvamaksuja.
Esimerkiksi Saksassa ja Belgiassa järjestelmä perustuu vakuutuksiin; työntekijät ja työnantajat maksavat kassoille vakuutusmaksuja, ja kassa maksaa laskut jälkikäteen. Silloin kiistakysymykseksi nousee lähinnä korvauksen taso, joka vaihtelee maasta toiseen.
