Suomi ei allekirjoita toistaiseksi rypäleaseet kieltävää Oslon sopimusta. Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta tekevät ratkaisun tästä asiasta perjantaina.
Jo pitkin syksyä on ounasteltu, ettei Suomi allekirjoita sopimusta. Julkista keskustelua on haitannut, ettei presidentti Tarja Halosen kanta asiaan ole ollut tiedossa. Kanta tuli lopulta tietoon viikonloppuna Pekingissä Asem-kokouksen yhteydessä; myös Halonen on sitä mieltä, ettei Suomi voi tässä vaiheessa liittyä sopimukseen.
Viime kuukausina on pohdittu myös sitä vaihtoehtoa, että Suomi allekirjoittaisi sopimuksen mutta liittäisi allekirjoitukseen kansallisia varaumia. Tämä vaihtoehto on kuitenkin nyttemmin todettu mahdottomaksi.
Rypäleasekysymys on Suomen kannalta erittäin hankala. On selvää, että ulkopoliittisella johdolla on haluja liittyä kaikkiin sopimuksiin, joiden tarkoituksena on rajoittaa aseistusta maailmalla. Vastaan tulee kuitenkin realismi. Puolustusvoimat on vastikään hankkinut suurella rahalla rypälepommeja jakavia tykinammuksia. Rypäleaseille ei ole liioin olemassa korvaavia järjestelmiä. Suomi luopuu jalkaväkimiinoista 2016 mennessä. Jalkaväkimiinat eivät muutoinkaan voisi mitenkään korvata rypäleaseita.
Puolustusvoimien kannalta rypäleaseista luopuminen olisi ylipäänsä erittäin vaikeaa, kun puolustuksen kehittämisessä on keskitytty tulivoiman lisäämiseen ja maavoimien iskukyvyn vahvistamiseen. Osatekijänä varmasti on myös se, että suurvallat -- ja etenkin Venäjä -- eivät ole liittymässä sopimukseen
Taannoin puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala varoitti kovin sanoin Suomea liittymästä sopimukseen. Hänen mukaansa pelkästään jo hankittujen ampumatarvikkeiden hävittämisellä menetettäisiin kolmannes maavoimien hyökkäyksentorjuntakyvystä.
Toistaiseksi ei ole tarkkaa tietoa, mitä Oslon sopimus tuo tullessaan. Liioin ei ole vielä mitään arviota, koska Suomi voisi liittyä sopimukseen.
Sopimus saatiin neuvotteluksi viime keväänä. Siitä tuli tiukempi kuin mitä Suomi olisi toivonut. Näillä näkymin sopimukseen liittyy toistasataa maata.
On jokseenkin selvää, että allekirjoittamatta jättäminen ei ole hyvää mainosta Suomelle. Ulkopoliittisessa johdossa ja sotilasjohdossa tämä nähdään kuitenkin toissijaisena ongelmana.