Suomi on kehittänyt oman mallinsa EU:n maksuosuuksista tulevalla rahoituskaudella. Ehdotuksella pyritään tasaamaan suurten nettomaksajamaiden taakkaa jakamalla niiden kesken erikseen määriteltävä summa rahaa.
Ehdotuksessa nettomaksajat saisivat hyvityksenä jakaa 5 miljardia euroa vuonna 2007 ja 4 miljardia seuraavana. Hyvitys alenisi asteittain rahoituskauden loppua kohti, niin että viimeisenä hyvitysvuonna 2012 korvaus olisi kaksi miljardia. Mallia on parin viime viikon aikana esitelty muille EU-maille.
Aikaisemmin Suomi on esittänyt, että EU:n maksuhyvityksistä luovuttaisiin kokonaan.
Nettomaksajien vaatimus keventää taakkaansa on yksi vuosia 2007-13 koskevan kauden vaikeimpia kysymyksiä. Britannialla on oma maksuhelpotusjärjestelmänsä, jota useimmat muut maat pitävät nykyoloissa kohtuuttoman edullisena. Britannia kuitenkin pitää saavuttamastaan edusta jämäkästi kiinni.
Kuusi suurta nettomaksajamaata on esittänyt, että nettomaksujen kasvua pitäisi rajoittaa siten, että EU:n menot rajoitetaan yhteen prosenttiin unionin bruttokansantulosta. Saksa, Ranska, Britannia, Ruotsi, Hollanti ja Itävalta edellyttävät tiukkaa menokuria EU:lta, koska jäsenmaillakin on taloudellisesti tiukkaa.
Suomi ennakoi
puheenjohtajakauttaan
Komissio on vuorostaan esittänyt yleistä maksuhyvitysjärjestelmää, joka antaisi nettomaksajille automaattisen hyvityksen, jos niiden nettomaksu nousee yli 0,35 prosentin bruttokansantulosta. Suomi vastustaa tätä, koska lasku lankeaisi Suomen kaltaisille väliinputoajamaille, jotka ovat nettomaksajia mutta eivät kovin suurella osuudella.
Neuvottelut EU:n rahankäytöstä tulevina vuosina ovat käynnissä ja tavoite on, että valmista saataisiin Luxemburgin kaudella ja viimeistään kesäkuun aikana. Tavoite saattaa karata käsistä, sillä neuvottelut ovat edenneet nihkeästi ja jäsenmaiden kannat ovat kaukana toisistaan. Rahan keruusta ja käytöstä pitää EU:ssa sopia yksimielisesti.
Mikäli Luxemburgin vetovuorolla ei tule valmista, on varsin todennäköistä, että ratkaisut lykkääntyvät Suomen puheenjohtajakaudelle loppuvuoteen 2006. Sitä ennen vetovastuu on ensin Britannialla ja sen jälkeen Itävallalla, mutta niiden mahdollisuudet ratkaista rahoituskehyksen ongelmat ovat huonot, sillä molemmat ovat mukana nettomaksajien rintamassa.
Suomi sijoittuu rahoituskehyskeskustelussa välimaastoon kannattaen rahoitusta, joka olisi ensi kaudella enintään noin 1,1 prosenttia EU:n bruttokansantulosta. Yksi ääripää on nettomaksajien "prosenttiliike".
Vastapuolella ovat EU:n komissio, joka katsoo ettei EU pysty selviämään sille asetetuista tavoitteista jos rahoista tingitään. Samaa mieltä ovat EU:n nettosaajamaat. Ne tukevat komission ehdotusta, jonka mukaan rahoitus saisi olla enimmillään noin 1,24 prosenttia bruttokansantulosta.