Teollisuus valittaa päästökaupasta saadakseen valtion maksumieheksi, arvioivat Greenpeace, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Maan ystävät keskiviikkona yhteisessä tiedotustilaisuudessa Helsingissä. Ympäristönsuojelijoiden mielestä Suomi tarvitsee Kioton ilmastosopimusta selvästi kaukaisemman päämäärän, että teollisuus tietäisi, mihin mennään.
Maailman päästöistä on vähennettävä kaksi kolmasosaa. Suomen taas on leikattava päästönsä neljännekseen tai vain viidesosaan, toteaa näkymistä Oras Tynkkynen Maan ystävistä. "Useiden vuosien viiveeseen ei ole varaa."
Eri tahot, niin puolustusministeriö Pentagon kuin terveysjärjestö WHO, ovat varoittaneet toimettomuuden ilmastoasioissa johtavan mittavaan globaaliin katastrofiin. Merkit ovat jo selvät, pelkästään viime vuonna ilmastoperäisiin vaikutuksiin, kuten tulviin ja maanvyörymiin, kuoli 160 000 ihmistä ja maataloudelle aiheutuivat 10 miljardin euron tappiot. Vuoteen 2050 mennessä ennakoidaan myös miljoonan elinlajin häviävän.
Valittavana onkin pakon edessä siis vain se, millä keinoin ilmastoa suojellaan tehokkaimmin, oikeudenmukaisimmin ja taloudellisimmin. Näillä perustein EU on valinnut keinoksi päästökaupan. "Päästökauppa on kustannustehokkain ja reiluin tapa yrityksille vähentää päästöjä", vakuuttaa Kaisa Kosonen Greenpeacelta.
Joka tapauksessa sähkön hinta nousisi, muistuttaa Simo Kyllönen Suomen Luonnonsuojeluliitosta. Ilman päästökauppaa maksumieheksi joutuisi valtio, ja se taas korottaisi vaikkapa energiaveroja. "Suomen valtio siirtää osan vastuusta yrityksille, niiden kirjanpitoon."
"Teollisuus on ottanut räksyttäjän ja valittajan roolin", Tynkkynen kummastelee kuitenkin roolijakoa, jossa Suomen teollisuuden edunvalvojat ovat reagoineet päästökauppaan kuin suureen yllätykseen. Ilmastonsuojelu on ydinvoimalapäätöksen ja päästökaupan myötä täysin unohtunut, vaikka "Suomessa ei ole ollut sellaista ilmastopoliittista vaihetta, jossa liike-elämä ei olisi ollut vahvasti mukana."
Löysä lähtö
Vastapalvelukseksi valtio näyttää jo tarjoavan vuonna 2005 alkavassa päästökaupan ensi vaiheessa päästökiintiöiden osalta "löysää jakopolitiikkaa". Tämä selvisi tiistaina, kun kauppa- ja teollisuusministeriö ilmoitti laitosten vähennystarpeen jäävän vain neljään miljoonaan tonniin. 2008 alkavalla varsinaisella Kioto-kaudella teollisuuden leikkausurakka sitten yhtäkkiä enemmän kuin tuplaantuu.
"Valtio ajaa itseään pussiin", arvioi Simo Kyllönen.
Ympäristönsuojelijat epäilevät, että kunhan kiertokeinoista - joustomekanismeista eli ulkomaisten päästöosuuksien ostorajoista ja mahdollisista sijoituskohteista - sovitaan linkkidirektiivin avulla, Suomen valtio vielä ryhtyy maksajaksi. Juuri valtion päästöosuushankintoihin tähtäävät ilmeisesti myös teollisuuden tämän hetken kovaääniset valitukset.
Näillä näkymin kolmannes päästöoikeuksista voitaisiin hankkia muualta. Katon asettaminen vaatii kuitenkin EU:ssa lisäneuvotteluja.
Esimerkiksi Suomi tupruttaa taivaalle hiilidioksidia asukasta kohti laskettuna yli kuusi kertaa enemmän kuin Kiina. Mutta missään tapauksessa päästöoikeuksia ei voi jatkossa ostaa yksinomaan kehitysmaista. Tällöin teknologinen kehitys ei edistyisi odotetusti. Toimenpiteiden osalta toivonpilkkeenä kajastaa uusiutuvien energialähteiden konferenssi Bonnissa kesäkuussa.