seppo.ylonen@kaleva.fi
Agnico Eagle Mines Ltd rakentaa kultakaivosta Kittilän Suurikuusikkoon. Dragon Mining Limited etsii samaa metallia läheisessä Hanhimaassa. Scandinavian Minerals Ltd aikoo aloittaa nikkelin louhimisen Sodankylän Kevitsassa. Karelian Diamonds Resources Plc etsii timantteja Kuhmossa. Areva mittailee uraanipitoisuuksia muun muassa Enossa. Agricola Resources Plc on samoilla asioilla.
Siinä vähän alkua kaivoshankkeille ja malminetsintävaltauksille, joille on saatu lupa Suomen viranomaisilta. Yhteistä niille on, että firmat ovat ulkomaalaisia. Ensimmäisessä kappaleessa mainitut malmiyhtiöt ovat järjestyksessä kanadalainen, australialainen, kanadalainen, englantilainen, ranskalainen ja ruotsalainen.
Suomen maaperää möyhii useita useita kymmeniä ulkomaisia kaivosyhtiöitä. Miten tähän on tultu?
Aikaisemmin Suomen malmeja etsivät ja hyödynsivät suomalaiset yhtiöt. Ennen EU-aikaa tänne ei ollut ulkomaisilla kaivosyhtiöillä mitään asiaa.
Suuri käänne tapahtui 1990-luvulla. EU-jäsenyys avasi ovet ulkomaalaisfirmoille. Metallien hintojen romahdus johti siihen, että suomalaiset kaivosyhtiöt Outokumpu etunenässä päättivät luopua malminetsinnästä.
Jälkiviisaana voi sanoa, että kyse oli yhdestä Suomen teollisuushistorian dramaattisimmista käänteistä. Kun kotimaiset toimivat poistuivat näyttämöltä, tulivat isot ulkomaiset haaskalle heti kun metallien hinnat kääntyivät nousuun.
Surkeinta tässä on, että ulkomaiset kaivosyhtiöt pääsivät katettuun pöytään. Geologinen tutkimuskeskus on nimittäin tutkinut vuosikymmeniä Suomen maaperää ja kartoituksen tulokset ovat vapaasti kaikkien käytössä. Juuri missään muualla valtion virasto ei ole harrastanut malminetsintää, vaan yksityiset kaivosyhtiöt ovat joutuneet hoitamaan sen alusta asti omin voimin.
GTK jatkaa yhä kullan ja muiden arvometallien etsintää, vaikka hyöty siitä valuu enimmiltä osin ulkomaisten suuryritysten taskuihin.
Joissakin tapauksissa ulkomainen yrittäjä on voinut jatkaa suoraan siitä, mihin suomalaisyhtiö lopetti. Kanadalainen Adriana Resources Inc aikoo avata uudelleen Mustavaaran vanadiinikaivoksen Taivalkoskella. Rautarukki pyöritti 1970- ja 80-luvuilla Mustavaarassa Länsi-Euroopan suurinta vanadiinikaivosta.
Toki suomalaisen kansallisomaisuuden hyödyntämisestä haaveilee muutama suomalainenkin yritys. Suurin niistä on Talvivaaran kaivososakeyhtiö, jonka dynamo ja suurin omistaja on entinen Outokummun entinen kaivosinsinööri Pekka Perä. Myös työeläkeyhtiö Varma kuuluu Talvivaaran suuriin omistajiin, mutta muutoin omistajat ovat lähinnä ulkomaalaisia. Talvivaaran osakkeita myydään Lontoon pörssissä, joten niiden ostaminen on kainuulaiselle metsätilalliselle ongelmallista.
Monen mielestä kaivoksen omistajien kansallisuudella ei ole niin väliä, kunhan vain alueelle tulee työtä. Malmiot sijaitsevatkin useissa tapauksissa Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä työtilaisuuksista ei toden totta ole ylitarjontaa.
Ulkomaiset firmat eivät kuitenkaan tule tänne hyväntekeväisyydestä. Englantilainen European Diamonds Plc etsii timantteja paitsi Lentiirassa ja Kaavilla, myös afrikkalaisessa Lesothossa. Kun maaperä on tyhjennetty arvometalleista, firma poistuu. Suomalaisille jää myllätty maa ja mahdolliset ympäristöhaitat.