Sekin intialaismies kysyi, mistä maasta me eurooppalaiset tulemme.
"Finland"-vastaus ei näyttänyt riittävän. Se jätti selvästi epätietoisuuden siitä, mikä se sellainen maa on.
Tässä vaiheessa näytti hyvältä vetää taskusta se kortti, joka yleensä kerralla kertoo kuulijalle, kuinka edistyneestä maasta tulemme:
"Nokia on suomalainen", selvitin englanniksi.
Tapahtui odottamatonta. Mies säpsähti silmin nähden. "Mitä tapahtui?" hän kysyi.
Tuossa vaiheessa valkeni: "Nokia on suomalainen" on englanniksi sanottuna identtinen lauseen "Nokia on loppu" kanssa.
Piti yrittää pelastaa tilanne: "Ei, ei, tarkoitan, että jos jokin on kotimaastani, se on silloin suomalaista (finnish)."
Kuulijan säikähdys näytti vaihtuvan sääliksi: eurooppalaispolo tulee maasta, jossa kaikki on lopussa (finish).
Keskustelu päätyi umpikujaan. Kumpikin kääntyi hämmentyneenä tahoilleen. Näytti siltä kuin mies olisi puristanut entistä tiukemmin kädessään olevaa Nokian kännykkää.
Keskustelun surkeasta lopputuloksesta huolimatta Nokialla tunnetusti menee loistavasti ja erityisen hienosti juuri Intiassa.
Suomalaismerkki kulkee intialaisissa käsissä selvästi useammin kuin mikään kilpailijansa.
Yli 1,1 miljardin asukkaan maassa kännykkä on nyt parillasadalla miljoonalla. Vajaalle miljardille sellaisen voi siis vielä myydä.
Mitä enemmän Nokia Intiassa myy, sitä mukavampi tietysti Suomen kannalta. Parasta asiassa on kuitenkin se, että kyseessä ei ole mikään yksipuolinen riisto tai rihkamakauppa. Hyvät viestintäyhteydet kuuluvat kehityksen perusedellytyksiin. Intiassa kännykät ovat avanneet yhteydet ulkomaailmaan monista sellaisista kolkista, joihin puhelinjohtoja ei koskaan olisi vedetty.
Halvimpienkin kännyköiden omistajiksi ja käyttäjiksi monilla intialaisilla on tosin vielä pitkän pitkä matka. Neljäkymmentä euroakin kännykkään on valtava summa, jos perheeseen tulee rahaa alle euro päivässä. Näitä koteja Intiassa on muutama sata miljoonaa.
Intian tulevaisuudesta on muutaman viime vuoden aikana maalattu hohtavan valoisia kuvia. Mumbain lentokentältä kohti keskustaa moottoritietä ajaessa vauraus näyttää maahan jo saapuneen. Siinä vaiheessa on tosin pitänyt jo unohtaa, mitä lentokentän piikkilanka- ja betoniaidan takaa näkyi: Dharavi, Aasian toiseksi suurin slummi, miljoonan ihmisen koti.
Mumbain keskikaupungillakin tulevat yhä vastaan katulapset ja kerjäläiset. Tätä pölyn ja saastan keskellä elävää joukkoa on niin paljon, että siihen huomaa turtuvansa puolessa päivässä, halusi sitä tai ei. Köyhyys on silminnähtävää myös maaseudulla. Miljoonat ikäihmiset kärsivät maassa edelleen aliravitsemuksesta.
Kännyköitäkin tärkeämpi avain parempaan Intiaan on monen paikallisen todistajan mukaan koulutus. Kaikki lapset pääsevät maassa jo nyt kouluun, mutta opetuksen laatu vaihtelee tavattomasti. Liian moni aikuinen myös panee lapsensa mieluummin töihin kuin kouluun.
Jos Intia saa koulutusjärjestelmänsä kuntoon, korruptiota kitkettyä ja valtavaa byrokratiaa karsittua, ei ole epäilystäkään, etteikö maasta voisi joskus tulla hyvinvointivaltio ja taloudellinen maailmanmahti. Enteitä tästä on jo näkyvissä. Seuraavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana se ei kuitenkaan tapahdu, sen verran kaukaa takamatkalta maa on lähtenyt liikkeelle.
***
Jos haluat nopeasti miljonääriksi, harkitse muuttoa Zimbabween. Hyperinflaation jäytämässä maassa on otettu käyttöön 200 000 paikallisen dollarin seteli. Sellaisen saa yhdellä US-dollarilla.