Pääkirjoitus

Suomessa petyttiin taas – ruikuttamisen sijasta lobbaustaitoja pitää parantaa

Suomelta meni jälleen kerran merkittävä kansainvälinen huippupesti sivu suun. Suomella on vielä paljon opittavaa lobbaustaidoissa.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn olisi ollut hyvä Euroopan ehdokas Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtoon. Suomalaista tiukkaa taloudenpitoa ihaillaan EU:ssa, mutta sen edustajaa ei löysemmän talouspolitiikan maissa haluta talousjärjestön johtoon.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn olisi ollut hyvä Euroopan ehdokas Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtoon. Suomalaista tiukkaa taloudenpitoa ihaillaan EU:ssa, mutta sen edustajaa ei löysemmän talouspolitiikan maissa haluta talousjärjestön johtoon.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Suomelta meni jälleen kerran merkittävä kansainvälinen huippupesti sivu suun. Suomella on vielä paljon opittavaa lobbaustaidoissa. Pienen ja vikkelän EU-maan pitäisi sukkuloida, verkottua ja liittoutua.

Suomelta meni taas merkittävä huippupesti sivu suun, kun Eurooppa valitsi yhteistä ehdokasta Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n uudeksi pääjohtajaksi. Etukäteen ennakoitiin, että Suomen ehdokkaalla olisi hyvät mahdollisuudet tulla valituksi.

Toiveille oli periaatteessa uskottavaa katetta, sillä myös kansainväliset asiantuntijat arvioivat, että Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn oli yksi kärkiehdokkaista IMF:n pääjohtajaksi.

Suomen haaveet kariutuivat, kun EU:n ehdokkaaksi valikoitui valtiovarainministereiden monivaiheisessa pudotuspelissä viime perjantaina bulgarialainen Kristalina Georgieva.

Rehn vetäytyi ehdokkuudesta, kun varmistui, ettei hän saa loppupeleissä riittävästi kannatusta. Ranskan tukema Georgieva voitti loppukierroksella vastassa olleen hollantilaisen Jeroen Dijsselbloemin.

Suomessa ollaan syystä pettyneitä, vaikka entisen EU-komissaarin ja Maailmanpankin johtajan Georgievan pätevyyttä ei ole syytä kyseenalaistaa. Kokemusta, pätevyyttä ja näkemystä olisi kuitenkin ollut myös monissa liemissä marinoituneella Olli Rehnillä. Rehn toimi EU:n talouskomissaarin vaativassa tehtävässä EU:ta ravistelleen pahimman velkakriisin aikana.

Valtiovarainministeri Mika Lintilää (kesk.) jäi harmittamaan etenkin se, että Ranska ajoi niin voimakkaasti bulgarialaisehdokasta, vaikka Georgieva on IMF:n sääntöjen mukaan yli-ikäinen tehtävään.

Ikäpykälät voivat olla vanhanaikaisia, mutta nyt IMF:n sääntöä rikottiin tarkoituksella. Ei näytä hyvältä, että sääntöjä muutetaan kesken kaiken poliittisten tarkoitusperien mukaan. Juuri tämänkaltaisesta moraalia rapauttavasta toiminnasta EU:ssa pitäisi pyrkiä eroon.

Talouskuria ajanut Rehn muistetaan EU:n velkamaissa ehkä liiankin hyvin. Siksi Georgieva oli itäisille ja eteläisille unionimaille helpommin sulateltava vaihtoehto.

Suomen ja Rehnin mainetta talouskurin vaalijana saatetaan ihailla, mutta tiukkuus koetaan löysemmin talouspolitiikkaan suhtautuvissa maissa rasitteeksi.

Kysymys on kuitenkin myös muusta. Suomella on vielä paljon opittavaa lobbaus- ja verkottumistaidoissa. Esimerkiksi Euroopan keskuspankin EKP:n johtoon Suomella oli kaksi ehdokasta. Pienen maan olisi kannattanut keskittyä kerralla yhteen nimeen. Viime syksynä kärkiehdokasmenettelyn kautta komission johtoon pyrki Alexander Stubb. EU:n huippupaikkoja täytettäessä kärkiehdokasmenettely kuitenkin kuopattiin, ja keskeiset tehtävät jaettiin muilla perusteilla.

Lobbaus on monenkeskistä peliä, jossa ei riitä vain oman erinomaisuuden esittely, vaan pitää osata verkottua ja liittoutua, vaikka väliaikaisesti.

Pienenä ja vikkelänä maana Suomen pitäisi osata liittoutua tärkeissä asioissa Pohjoismaiden ja Baltian lisäksi jonkin suuren EU-maan kanssa.

Ilman näitä taitoja huippuvirkojen menemisestä sivu suun joudutaan kerta toisensa jälkeen vain ruikuttamaan jälkijättöisesti ja hedelmättömästi.