Samaan aikaan kun olemme seuranneet puunjalostusteollisuuden hidasta kuihtumista ja ihmetelleet sitä, että teollisuuden perinteinen selkäranka ja vientitulojen vakaa kartuttaja ei pahemmin Suomeen investoi, tulee alalta myös uutisia, joiden perustella alkaa vakuuttua, että puulla on jatkossakin merkittävä asema Suomen taloudessa.
Vain jalostustapaan tulee uutta monimuotoisuutta.
Puu näyttää jatkossa olevan entistä tärkeämpi tekijä biopolttoaineiden tuotannossa, ja sen uusilla käyttömuodoilla voidaan jatkossa korvata yhä enemmän tuontipolttoaineita.
Nyt muutaman laskuvuoden jälkeen kun jatkuvasti kasvava, ulkomailta Suomeen rahdattavan kivihiilen käyttö ei kai dogmaattisemmankaan suomalaisen mielestä voi olla kestävän kehityksen ja Suomen kansantalouden kannalta houkuttelevin vaihtoehto.
Uuden suunnan hyvästä esimerkistä käy Fortum, joka on juuri aloittanut bioöljyn tuotannon Joensuussa. Puuperäisistä raaka-aineista bioöljyä tuottava laitos on teollisessa mittakaavassa ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.
Bioöljy tuotetaan Joensuun lähialueilta kerätystä metsähakkeesta, energiaharvennuspuusta sekä muusta puubiomassasta kuten metsäteollisuuden sivutuotteista. Sen tuotanto lisää Fortumin puun käyttöä alueella nykyisestä 300 000 kuutiometristä noin 450 000 kuutiometriin vuodessa.
Laitos myös synnyttää työpaikkoja suomalaisille raaka-aineen hankintaan, tuotantolaitokselle sekä kuljetuksiin noin 70 henkilötyövuoden verran. Laitoksen 50 000 tonnin vuosituotannolla voidaan lämmittää yli 10 000 pientaloa.
Bioöljyä voidaankin käyttää lämpölaitoksilla tai teollisuushöyryn tuotannossa, jossa se korvaa raskasta ja kevyttä polttoöljyä. Fortum arvioi, että lähivuosina bioöljy voi toimia myös raaka-aineena erilaisille biokemikaaleille ja jopa liikenteen polttoaineille.
Jo nyt Savon Voima käyttää bioöljyä kaukolämmön tuotannossaan raskaan ja kevyen polttoöljyn sijasta. Fortum käyttää myös itse bioöljyä omilla lämpölaitoksillaan.
Myös perinteinen puunjalostusteollisuus on herännyt. UPM rakentaa omaa mäntyöljyyn perustuvaa dieselöljyn tuotantolaitosta.
VTT:n suunnastakin on tullut myönteisiä uutisia. Se on yhdessä yhdysvaltalaisen Pacific Northwest National Laboratoryn kanssa onnistunut tuottamaan suomalaisesta metsätähteestä liikenteen polttonesteitä uudella, kustannustehokkaalla bioöljyjen jalostuskonseptilla.
Tässä prosessissa metsäteollisuuden tai kaukolämpölaitoksen kattilan yhteydessä tuotettu bioöljy kuljetetaan öljynjalostamoon, jossa se jalostetaan muiden öljyjen ohessa.
Tämänkin kehitettävän konseptin avulla pyritään edistämään Suomen biovelvoitelain mukaista tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia polttonesteistä on biopolttonesteitä.
Kaiken tämän valossa näyttää juuri nyt siltä, että puu on jatkossakin se luonnonvaramme, joka auttaa Suomea kehittymään.
Silti on vielä paljon tehtävää. Omakohtaisen esimerkin tarjosivat perikunnan mailla loppukesästä tehdyt ensiharvennushakkuut.
Hakkuiden luonteen mukaisesti sellupuuta tuli mukavasti, tukkipuuta vähemmän, mutta metsään jäi runsaasti jopa sellupuuksi liian pieniä rankoja ja muuta korjuujätettä.
Ketään se ei tuntunut kiinnostavan edes ilmaiseksi, sillä hajallaan isolla alueella olevien kasojen kerääminen olisi vienyt sekä aikaa että varoja ilmeisesti enemmän kuin mitä niistä olisi saatu energiaa.
Toki se hyödyttää metsässäkin, jossa se parin seuraavan vuoden aikana lahoaa ja lannoittaa maata, mutta tälle hakkuujätteelle ei siis vielä löytynyt hidasta maatumista parempaa hyötykäyttöä.