Pääkirjoitus

Suomessa on riittävästi tilaa sekä ihmisille että susille – pulaa on esimerkiksi suurpetoa koskevasta tietämyksestä

Suomen susikannan tuore hoitosuunnitelma pyrkii sovittamaan yhteen susireviirien tuntumassa asuvien kansalaisten tunnot ja susien suojelun.

Suomen susikanta on Luken viimekeväisen arvion mukaan 185 – 205 eläintä.
Suomen susikanta on Luken viimekeväisen arvion mukaan 185 – 205 eläintä.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Suomen susikannan tuore hoitosuunnitelma pyrkii sovittamaan yhteen susireviirien tuntumassa asuvien kansalaisten tunnot ja susien suojelun.

Tehtävä ei ole helppo. Susikeskustelu nousee meillä perinteisesti ylikierroksille.

Monesta keskeisestä suteen liittyvästä seikasta ei Suomessa vallitse yksimielisyyttä. Ei lukumääristä, ei vaarallisuudesta eikä edes siitä, onko eläimellä sijaa Suomen luonnossa.

Tutkimustietoja epäillään. Jyrkimmät mielipiteet tulevat tässäkin vastaan nettipalstoilla.

Kuten tiistain Kalevassa kerrottiin, susikeskustelussa esitetyt uhkailut ovat saaneet Luonnonvarakeskuksen eli Luken jo selvittämään henkilöstönsä turvallisuusriskejä. Vihapuheella maalitetaan Luken väen lisäksi maa- ja metsätalousministeriön ja jopa Suomen metsästäjäliiton toimihenkilöitä.

Tällainen hyökkäily tuskin vie päätöksentekoa kiihkoilijoiden haluamaan suuntaan.

Onneksi sentään ylimmällä asiantuntija- ja päätöksentekotasolla susikysymyksestä pystytään keskustelemaan asiallisesti. Näin mielipide-eroista huolimatta.

Esimerkki tästä on Suomen susikannan uusi hoitosuunnitelma, joka julkistettiin tiistaina. Suunnitelma, joka on samalla kiihkoton tietopaketti herkästä kysymyksestä, pyrkii sovittamaan yhteen susireviireillä asuvien kansalaisten tarpeet ja toiveet sekä susikannan suojelun. Kummatkin pitää ottaa huomioon.

Kansalaisten tunnot nousivat vastikään esiin esimerkiksi Limingassa ja Lumijoella, jossa poliisi ja riistanhoitoyhdistykset ryhtyivät karkottamaan asutuksen tuntumassa liikkuneita susia.

Hoitosuunnitelmassa todetaan, että kaikilla reviirialueilla sudet saattavat yksittäisinä kertoina kulkea lähellä ihmisasutusta. Usein öiseen aikaan tapahtuvat vierailut eivät ole sudelle epätyypillisiä.

Sen sijaan toistuvasti pihoilla vieraileva susi käyttäytyy epätyypillisesti. Näin sutta voidaan pitää sellaisena uhkana ja turvallisuuden heikentäjänä, että se voidaan karkottaa tai jopa lopettaa.

Viime vuonna tehdyn kyselytutkimuksen mukaan puolet suomalaisista pelkää sutta. Osuus on hämmästyttävän suuri nähden, mitä tiedetään susien hyökkäyksistä ihmisiä kohtaan.

Päätöksenteossa ei kuitenkaan voida ottaa huomioon vain sitä, kuinka vaarallisia sudet tutkimustiedon mukaan ihmiselle ovat. Huomioon on otettava myös se, miten susien läheisyys vaikuttaa ihmisen turvallisuudentunteeseen.

Suomen susikanta oli Luken viimekeväisen arvion mukaan 185 – 205 eläintä. Luvussa eivät ole tuon jälkeen syntyneet pennut.

Maiden välisessä vertailussa kanta ei ole järisyttävä. Esimerkiksi Ruotsissa on noin 300 sutta.

Iso pohdinnan aihe on, miten susia siedettäisiin paremmin kuin nyt. Keinoina ovat suunnitelman mukaan ainakin susitietämyksen lisäys sekä esimerkiksi metsästyskoiravahinkojen nopeammat korvaukset.

Tutkimustietoa on myös siitä, että suden laillinen metsästys vähentäisi eläinten laitonta tappamista. Se, että laillisten metsästyslupien saanti tuntuu olevan mutkien takana, ei kuitenkaan oikeuta salametsästystä.

Se on yksiselitteisesti rikollisuutta, joka mustaa myös vastuullisten metsästäjien mainetta.