Kirjoittaja on espoolainen kirjailija.
Viime aikoina julkisuudessa on herättänyt vihastusta joidenkin georgialaisten, balttilaisten ja venäläisten naisten karu kohtalo, kun he ovat joutuneet kansainvälisen ihmiskaupan uhreiksi. Tämä on sikamaista, mutta näistä sikailuista ei pitäisi tuomita koko miessukupuolta. Tässä maassa on sentään myös kunnon miehiä, rohkenen väittää, vaikka media ja varsinkin äänekkäät feministit eivät tätä myönnä.
Sata vuotta sitten naisilla ei ollut edes äänioikeutta eikä juuri muitakaan oikeuksia. Ajateltiin, etteivät naiset ole tarpeeksi kehittyneitä kyetäkseen päättämään yhteisistä kysymyksistä. Sehän ei pidä paikkaansa.
Nainen on yhtä pätevä asioiden hoitaja kuin mieskin, ellei pätevämpi. Naisilla on tarkkuutta ja soveltavaa pitkäjänteisyyttä enemmän kuin miehillä. Nykyisin naisilla on äänioikeus ja herra paratkoon, kyllä he sitä käyttävätkin, sekä vaaliuurnilla että kotioloissa. Naiset ovat vallaneet tärkeitä paikkoja kaikilla yhteiskunnan alueilla. Suomessa on nainen jopa presidenttinä. Ihmistä ei todellakaan saa alistaa sukupuolen takia.
Samapalkkaisuus ei ole vielä kaikilla aloilla toteutunut, mutta muuten naisten asema alkaa olla tasavertainen miesten kanssa. Heidän äänensä kuuluu yhteiskunnassa joka suuntaan ja kauas.
Media toitottaa loputtomiin naisten oikeuksista. Miehiä syyllistetään säälittä. Väkivaltaisten miesten edesottamukset yleistetään. Joskus tuntuu siltä kuin kaikki Suomen miehet olisivat naistensa pieksijöitä. Naisjärjestöjen kellokkaat eivät tee suurta eroa kunnon miesten ja roikaleiden välillä. Naisten väkivallasta vaietaan. Tosiasiassa myös jotkut naiset syyllistyvät perheväkivaltaan. Joskus he pahoinpitelevät lapsia ja vanhuksia. Monet miehet saavat tavan takaa satikutia kotonaan. Naiset repivät tukasta, hakkaavat kattilalla päähän, huutavat, ja ukkopaha saa tukevan potkun takamuksiinsa, jos yrittää edes jotenkin oikeuksiaan puolustaa. Tästä ei kerrota lehdissä. Naisten harrastamat vääryydet kuitataan ymmärtävällä hiljaisuudella.
Naisilla on kielellistä lahjakkuutta ja eritoten kyky moittia miehiä. Aviomiehet saavat kuulla lausuntoja mitättömyydestään. Tämä kohtelu alkaa usein jo häämatkalla ja sitä kestää niin kauan kuin mies vain sattuu olemaan kuuloetäisyydellä, usein vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Vaikka nalkutus on hyvin yleistä, kaikkia naisia ei suinkaan ole syyllistetty tästä synnistä. Sen sijaan miesten hairahdukset koskevat koko sukupuolta, laidasta laitaan.
Miesten loputon soimaaminen on täysin sallittua. Kunnon miehille ei kiitosta heru, ei vaikka heitäkin varmasti on. Heillähän on väärä sukupuoli, he ovat sikoja koska ovat miehiä. Naisasialiitto Unioni on uurastanut vuosikymmeniä miesten solvaamisessa. Kunnianloukkauksesta ei ole ainuttakaan äärifeministiä saatettu vastuuseen.
Avioerossa lapset tuomitaan miltei poikkeuksetta äidin huostaan. Monet miehet eivät saa edes käydä katsomassa omia lapsiaan. Miehen osa on huolehtia elatuksesta, ja auta armias, jos hän ei sitä tee: hän on hylkiö, jota voidaan mennen tullen moittia. Jos mies sattuu olemaan työtön eikä hänellä ole varallisuutta, se ei häntä pelasta. Avioerosta katkeroitunut nainen huolehtii myös siitä, että lapset kääntyvät isäänsä vastaan. Vääristyneet eroprosessit kestävät yleensä vuosikausia, joskus hamaan hautaan saakka.
Naiset pitävät itsestään selvänä, että heitä kohdellaan kunnioittavasti. Miesten tehtävänä on mennen tullen availla naisille ovia, luovuttaa junassa tai linja-autossa oma istuimensa, suudella kädelle, nostaa hattua, loputtomiin. Herrasmiehen elämäntehtävä on palvella naisia, vuodesta toiseen, mutta herra paratkoon jos hän joskus unohtaa ojentaa auttavan kätensä naiselle. Se huomataan heti ja siitä seuraa rangaistus: mieshän on ilmiselvästi renttu, tomppeli, sovinistisika.
Kaikesta huolimatta naiset hankkiutuvat vanhaan malliin parisuhteeseen, sillä mitenkäs muuten sinkkuelämää viettävät naiset voisivat käyttää valtaa miehiin. Nuoret naiset menevät avioliittoon ihan joukottain. Tavallinen vihkiseremonia ei enää riitä, vaan muodiksi on tullut järjestää ylettömiä hääjuhlia. Niitä voidaan tohkeilla kokoon puoli vuotta, jopa vuodenkin päivät.
Sulhanen sysätään taka-alalle, kun morsian naislauman kärjessä valitsee hääpukua, tilaa ällöttäviä häälehtiä ja osallistuu häämessuille. Rahaa tuhlataan surutta, ja siinä vaiheessa miehiäkin tarvitaan. Isä, appiukko, sulhanen ja tiukan tullen jopa veljet ja enot saavat longotella lompakoitaan. Velkaa otetaan, ja niin kylvetään avioeron siemenet hyvin itävään maaperään. Joka toinen avioliitto päättyykin eroon, ja siitähän sitten käynnistyvät loputtomat kiistat lasten tapaamisesta ja elatuksesta.
Kohtuuden nimissä yritän kuitenkin nähdä jotakin hyvää rakkaissa naisissa. He ovat kunnon ihmisiä. Maailma ei tule toimeen pelkästään miesten voimin. Eevat synnyttävät lapsia. He ovat pikkutyttöjä, kimuleita, nuoria äitejä, keski-ikäisiä rouvia, suloisia mummeleita. He ovat imettäjiä, elämäntovereita, he ovat itkijämuoreja ja saattelevat miehet hautaan. Naisen katse kauneimmillaan on niin suloinen, että mies menee järjiltään.
Tasa-arvon jalo aate on vaalimisen arvoinen. Jos toista sukupuolta soimataan monen miespolven ajan, se ei auta itse asiaa. Ihmiskunnan historian aikana naiset ovat saaneet kärsiä miesten ylivallasta aivan käsittämättömällä tavalla. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, ettei enää ole järkevää harrastaa femiinistä kostoa. Eikö voitaisi elää sovussa ja unohtaa historian vääryydet?
Vilpittömästi toivon, etteivät Suomen naiset seuraa ruotsittarien pöljää esimerkkiä eivätkä perusta naisten poliittista puoluetta.