Syyskesällä alkoi kampanja "Me Too", joka nousi vastustamaan naisten seksuaalista häirintää. Hyvä niin ja nyt on jo kuulemma Suomessakin päitä pudonnut ja kirjakin on tulossa tästä aiheesta.
Työpaikoilla on kuitenkin vielä suurempikin ongelma. Sellainen on sukupuolesta riippumaton ihmisten kiusaaminen mitä erilaisimmilla tavoilla. Kiusaamista tapahtuu erityisesti moniportaisissa ja laajemmissa organisaatioissa, kuten kuntien, seurakuntien ja valtion työpaikoilla.
Koulut ovat sitten oma lukunsa. Kouluissakin tapahtuu talon sisällä jossain määrin kiusaamista. Merkittävämpää kouluissa on kuitenkin oppilaiden ja heidän vanhempiensa suorittama opettajiin kohdistuva kiusaaminen. Tämä johtuu lasten vanhempien sivistymättömyydestä ja lastenkasvatuksen laiminlyönnistä.
Työpaikkakiusaaminen on ollut tiedossa jo vuosikymmenien ajan. Entiset työsuojelupiiritkin yrittivät selvitellä näitä tapauksia työpaikoilla. Tosin tulokset eivät aina olleet hyviä. Työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista ei saada vähenemään saatikka loppumaan ennen kuin organisaation ylin taso puuttuu asiaan.
Asiassa ei auta työpaikan tai organisaation työsuojelusuunnitelmaan kirjoitetut korulauseet kaikille hyvästä työpaikasta. Tuloksia saadaan vasta sitten, kun ylin johto ja työsuojelupäälliköt jalkautuvat työntekijöiden keskuuteen ja kysyvät heiltä itseltään miten täällä voidaan?
Keskustelujen tulee olla avoimia ja työntekijän kannalta turvallisia siten, että he uskaltavat kertoa mikä mieltä painaa.
Lähimmän esimiehen tulee puuttua työntekijöiden välisiin kiistoihin. Jos kiusaajana on esimies tai sitä ylempi porras, on organisaation johdon ongelmana usein liika läheinen tuttavuus kiusaajaan. Kukapa se kaverilleen sanoo, että nyt olet kelvoton esimies kun alaisesi kipuilevat johtamistapasi vuoksi.
Suomessa on liian paljon pomoja, joiden alaiset eivät kunnioita heitä. Heitä totellaan vain esimiehen ns. "asemavaltuutuksen" vuoksi. Pomon asema edellyttää alaisen tottelemista. Pomojen tulisi saada auktoriteettinsa siitä, että alaiset kokevat heidät oikeudenmukaiseksi ja asiansa hallitseviksi.
1990-luvulla kirjoitti valtion koulutuskeskuksen, silloisen VKK:n johtava kouluttaja hallinnon sisäisessä lehdessä siitä, miten paljon hallinnossa on eri portaissa kelvottomia johtajia ja esimiehiä.
Hän ei nähnyt silloin viroissa olevien koulutuksella suuriakaan mahdollisuuksia parantaa hallinnossa vallitsevia huonoja johtamistapoja. Hänen mielestä kysymys oli "menetetystä johtaja sukupolvesta". Vasta seuraavasta sukupolvesta voidaan hänen mielestään odottaa parempia johtajia.
Aikaa on kulunut edellisestä noin 25 vuotta. Ovatko johtamistavat julkisen puolen organisaatioissa parantuneet? Voinee sanoa että ovat ja eivät ole. Esitän, että menkääpä "isot pomot" ja työsuojelupäälliköt työntekijäportaan luo keskustelemaan. Ohittakaa esimiehet, joilla lienee halu silotella asioita ja esittää yksikön henkilösuhteet paremmiksi kuin ne todella ovat.
Kysykää työntekijöiltä mitä heille kuuluu? Ovatko työyhteisön ilmapiiri ja alaisten väliset suhteet sekä esimiesten käyttäytyminen kunnossa? Parantamista löytyy varmaan monella työpaikalla.
Entisenä työsuojelutarkastajana tulee minunkin tietooni edelleen yhtä ja toista. Olen huomannut, että vielä on viroissa myös niitä "menetetyn sukupolven pomoja", joiden suhteen Valtion koulutuskeskuksen kouluttaja ei nähnyt muuta toivoa kuin heidän eläkkeelle lähtemisensä.
Milloin ollaan tilanteessa, jossa jokainen työntekijä tulee mielellään työpaikalle eikä pelkää siellä kohtaamista itserakkaan ja jopa narsistisen pikku pomon kanssa?
Matti Nikkilä
tietokirjailija, Ii
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.