Eduskunnan 100-vuotisjuhlatoimikuntaan kuuluvilta eduskuntaryhmien puheenjohtajilta odotellaan yhteisaloitetta uudesta ulkopoliittisesta instituutista. Hanke on eduskunnan virkamiesvalmistelussa. Käynnissä ovat keskustelut Paasikivi-Seuran ja Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön kanssa siitä, miten ne suhtautuisivat uuden yksikön pystyttämiseen vanhan Ulkopoliittisen instituutin (UPI) ympärille.
Lakiesitys on saatava liikkeelle nopeasti, sillä uusi yksikkö on tarkoitus perustaa eduskunnan juhlaistunnossa ensi kesäkuun alussa.
Instituutti toimisi siis eduskunnan yhteydessä, mutta sen riippumattomuus on tarkoitus varmistaa jo säädöstekstissä.
Juhlivan eduskunnan on myös kaavailtu ojentavan yksikölle vuosittain potin, joka on kaksin-kolminkertainen UPI:n nykyiseen valtionrahoitukseen verrattuna. Henkilökunnan määräksi on hahmoteltu viitisenkymmentä. On edelleen avoinna, tulisiko muukin rahoitus kyseeseen. Suomalainen yritysmaailma ei ole ollut kiinnostunut, kun ideaa on aiempina vuosina pureskeltu.
Presidentti Martti Ahtisaari ehdotti 10 vuotta sitten think tankin eli jonkinlaisen ideapajan perustamista yhdistämällä kaikki suomalaiset olemassa olevat instituutit. Resurssien katsottiin kuitenkin tuolloin riittävän vain uuden tutkimusohjelman perustamiseen. Aika ei ollut kypsä.
Maailmalla toimii think tank -tyyppisiä puulaakeja pilvin pimein. USA:ssa niitä on laskettu olevan 1 500, mutta ne vaikuttavat yhä enemmän myös eurooppalaiseen politiikkaan erityisesti isoissa maissa kuten Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa.
Pohjoismaista vain Ruotsin pääministerin kansliassa toimii pieni Eurooppa-tutkimuksen yksikkö, joka on painanut muutaman kymmenen sivun nopeita selvityksiä ajankohtaisista teemoista.
Brysseliin puolestaan perustettiin äskettäin uusi, ekonomistien think tank, isojen maiden hallitusten rahoituksella.
Suomalaisen ideahautomon tuotanto ei tule olemaan perinteistä akateemista tutkimusta, joka katsoo taaksepäin ja perustelee hitaat teesinsä tuhansien tieteellisten alaviitteiden turvaverkolla. Korkeakouluille ei olla rakentamassa kilpailijaa.
Tavoitteina tulevat olemaan nopeus, selkeys, jopa populaarisuus. Poliittisille päätöksentekijöille mutta myös kansalaiskeskusteluun ja medialle pitäisi tarjota aineistoja, virikkeitä, ideoita ja innovaatioita - tulevaisuuteen katsovaa, tulkittua ja yhdisteltyä tietoa, suosituksia ja analyyttisiä malleja.
Mistäkö asioista? Hyvin laveasti katsoen Suomen kansainvälisistä suhteista: eurooppalainen integraatio, transatlantismi, Kiina, Intia, globalisaatio... UPI:n perinteisiä reviireitä ovat olleet erityisesti turvallisuuspolitiikka ja Venäjä.
Eikä vain kotimaisin vaan myös kansainvälisin tutkijavoimin.
Tänä päivänä voi esimerkiksi kysyä: EU vedenjakajalla - mitä siitä seuraa? Ja mitä siitä muualla keskustellaan?
Kannatettavaan puuhaan liittyy kuitenkin joitakin kysymyksiä.
Pärjätäänkö meillä siihen asti, että laitos pääsee käyntiin joskus 2007? Suomen EU-puheenjohtajuus on silloin jo historiaa.
Tulevatko instituutissa työskentelemään pelkästään samat tyypit, joita eduskunta kuulee muutenkin jatkuvasti asiantuntijoina?
Suomesta löytyy kuulemma paljon tutkijaporukkaa, mutta löytyykö sellaisia, joilla on rohkeutta tarttua haasteeseen ilman alaviitteiden armollista turvaverkkoa?
Suomi on pieni maa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja johtajakisa on jo käynnissä. Mediako on se taho, joka arvioi ideapajan tuotannon riippumattomuutta?