Suomessa on noin 1 200 ammattivalmentajaa, kertoo Suomen Valmentajien teettämä ja opetusministeriön rahoittama tuore selvitys.
Valmentaminen ammattina Suomessa -selvitystyöryhmän raportti julkistettiin tiistaina Helsingissä. Jukka Lahtisen vetämä ja kaksi vuotta kestänyt projekti sai selville, että ammattivalmentajan kriteerin täyttäviä ihmisiä on kaikkiaan 1 161.
Ammattivalmentajan määritelmä kattaa ihmiset, joiden tuloista yli puolet tulee valmentamisesta. Päätoimisia näistä on noin 40 prosenttia (438) ja osa-aikaisia 60 prosenttia (723).
Selvitysryhmä myös määritteli ensimmäisen kerran, mitä ammattimainen valmennus tarkoittaa: ”Ammattivalmentaja on henkilö, joka tekee valmennustyötä tai siihen läheisesti liittyviä tehtäviä tavoitteellisen kilpaurheilun parissa.
Ammattivalmentaja saa tekemästään työstä palkkatuloja. Lisäksi hänellä on alaan liittyvä koulutus. Ammattivalmentaja kantaa vastuuta urheilijan ja lajin kehityksestä yhteiskunnallisesti hyväksyttävien tapojen mukaan.”
Selvityksessä kävi ilmi, että ammattivalmentajien innokkuus ammatilliseen järjestäytymiseen on suurta. Kyselyssä peräti 96 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän pitäisi olla järjestäytyneitä ja 93 prosenttia myös liittyisi ammattijärjestöön, jos sellainen olisi. Tällä haavaa valmentajista on ammatillisesti järjestäytyneitä 39 prosenttia.
Suomalaiset valmentajat ovat hyvin koulutettuja. Korkeakoulututkinto on 35 ja liikunnanohjaajan tutkinto 40 prosentilla. Lisäksi ammattivalmentajan tutkinto on 42 prosentilla.
Ammattilaisurheilun kulttuurin nuoruus Suomessa heijastuu valmentajien nuoruutena. Maissa, jossa ammattilaisurheilua on ollut kauan, myös valmentajien ikäjakautuma on suurempi kuin Suomessa.
Ammattivalmentajien määrän kehityksessä lisäys on ollut selkeintä joukkuepalloiluissa ja perinteisissä kaupallisuuteen perustuvissa lajeissa (esim. golf tai tennis). Sen sijaan perinteisissä pienissä kesäolympialajeissa valmentajien määrä ei ole juuri muuttunut.
Seurat ovat lisänneet työllistäjinä merkitystään ja ovat tätä nykyä suurin työnantajaryhmä (53 %), kun vielä vuoden 1994 tutkimuksessa liittojen osuus oli suurin.
Suurin yksittäinen muutos tapahtui vuoden 1997 jääkiekon MM-kisojen jälkeen, kun Jääkiekkoliitto sijoitti kisojen tuotosta suuren osan seurojen valmennuspäälliköiden palkkaamiseen.
Ammattivalmentajista naisten suuri osuus (23 prosenttia) yllätti selvityksen tekijät.
