Lähdimme mieheni kanssa risteilyreissulle Välimerelle. Matkan aikana huomioimme, kuinka Suomessa kaikkialla englannin kieli on vallannut alaa.
Menimme Vantaalla lentokenttähotelliin yöksi. Sokkeloisella käytävällä tuli vastaan henkilökuntaa. Kysyimme, missä päin huoneemme mahtaa sijaita. Mieshenkilö pyyteli anteeksi, ettei osannut suomea.
Ravintolan ruokalista oli englanniksi. Tarjoilija pyyteli myös anteeksi, ettei osannut suomea, ymmärsi kyllä.
Ymmärrämme, että hotellissa pitää osata muitakin kieliä, koska asiakkaina on paljon ulkomaalaisia. Mutta ei osata Suomessa hotellissa puhua suomalaiselle asiakkaalle suomea!
Lentokenttäkylttien tekstit ovat Suomessa ensin kissankokoisilla kirjaimilla englanniksi. Alla aika pienellä suomeksi. Kuulutuksetkin annettiin Helsinki–Vantaalla englannin kielellä. Mietimme, miten englantia taitamaton osaa mennä edes oikealle lähtöportille, jos portti muuttuu ennen lähtöä.
Milanoon saavuttuamme huomasimme, että kaikkialla tekstit olivat ensin tai ainoastaan italiaksi. Sisiliassa ollessamme retkellä opas kertoi, että täällä on kaksi suomalaista mukana.
Muiden joukossa kävi kohahdus, että vau! Silloin tuntui hienolta olla suomalainen. Paikallinen opas otti meidät käsikynkkään ja halusi tietää Suomesta asioita. Hän koki Suomen eksoottiseksi maaksi.
Matkallamme monet tiesivät Suomen, saunan, porot, Helsingin ja puhtaan luonnon. Joku heistä oli käynytkin Suomessa. Barcelonassa sijaitsevan Sacrada Familian seinässä lukee suomeksikin Isä Meidän -rukouksen osa!
Mikä alemmuuskompleksi meitä suomalaisia vaivaa? Häpeämmekö omaa äidinkieltämme? Miksi emme ole ylpeitä itsestämme, kielestämme ja satavuotiaasta itsenäisestä historiastamme?
Raija Huhtiniemi
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.