Suomen lehtisammalten lajimäärä ylittää Amazonin sademetsäalangon lehtisammalten lajilukumäärän kaksinkertaisesti.
Sademetsäalanko on pinta-alaltaan Euroopan kokoinen. Sammalten monimuotoisuus onkin suurempi lauhkeassa ja viileässä vyöhykkeessä kuin tropiikissa.
"Monimuotoisuus on hyvin tyypillistä Pohjoismaissa", kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Kimmo Syrjänen.
Vaikka Suomen sammalia on tutkittu jo 150 vuotta, vasta nyt ensimmäistä kertaa maamme 882 sammallajia on saatu yksiin kansiin. Perjantaina julkistettu raportti Suomen sammalet — levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus syntyi, kun alettiin koota tietoja sammalten uhanalaisuuden arvioimiseksi.
Suomesta tunnetaan 661 lehti-, 219 maksa- ja 2 sarvisammallajia.
EU:n luontodirektiiviin on listattu 13 sammallajia, joiden esiintymistä tulee Suomessa suojella. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja on yhteensä 76; niiden Euroopan-laajuisesta kannasta merkittävä osa on Suomessa.
"Etelä-Suomesta on joitain lajeja hävinnyt. Ne ovat olleet kasvualueensa reuna-alueilla. Täällä maankäyttö on tietysti tehokasta", Syrjänen kommentoi.
Sammaleilla on tiukat kasvuvaatimukset, joten ne ovat herkkiä ympäristön muutoksille ja ihmisen toiminnalle. Metsätalous on syynä monen lahopuuta ja kosteaa pienilmastoa vaativan sammallajin harvinaistumiseen.
Soiden ojittaminen on romahduttanut monien suosammalten kannan.
"Pohjois-Suomessa on laajoja suojelualueita, eikä sieltä ole lajejakaan hävinnyt. Paineet ovat Etelä-Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen sammaltyöryhmä aloitti sammalten ekologiaa ja levinneisyyttä käsittelevän julkaisun kokoamisen vuonna 1998, kun Suomen sammallajistoa alettiin tarkastella uutta uhanalaisarviointia varten."
Perjantaina julkistettu teos on ensimmäinen eri lajiryhmien levinneisyyttä ja ekologiaa käsittelevistä julkaisuista. Seuraavat raportit käsittelevät uhanalaisia kovakuoriaisia, mesipistiäisiä, jäkäliä ja sieniä.