Peltopyyn suojelua mutkistavat Suomessa lentelevät sivulliset peltokanat. Esimerkiksi Tyrnävän pelloilla saattaa törmätä voimakkaan värisiin tai haaleisiin peltopyihin, joista vain jälkimmäiset ovat alkuperäistä alalajia.
Tutkija Tuija Liukkosen mukaan Suomen alkuperäiset peltopyyt ovat itäistä alalajia, joka on kenties paremmin sopeutunut pakkaseen ja lumeen. Läntinen ja värikkäämpi alalaji on levinnyt ilmeisesti istutusten takia. "Vierasta alalajia löytyy sieltä, missä on ollut tarhausta. Merkkejä tarhatuista linnuista löytyy kuitenkin yllättävän vähän luonnosta", Liukkonen sanoo.
Tutkijat pystyvät erottamaan linnut toisistaan. Vuonna 2003 Oulun seudulla vieraili maailman johtava peltopyyasiantuntija, englantilainen Dick Potts, jonka mukaan Tyrnävän linnut olivat aivan erivärisiä, kuin mihin hän oli tottunut.
Tulokaslintujen naarailla on selvä hevosenkengän muoto rinnassa, kun meikäläisillä linnuilla kuviossa voi olla vain muutamia tummia höyheniä. "Ne ovat vähän harmaampia ja hieman virtaviivaisempia. Vähän sporttisempia minun silmääni", tutkija arvioi paikallista alalajia.
Peltopyy voisi menestyä pohjoisessa paremmin, jos tutkijat onnistuisivat istuttamaan luontoon alkuperäislintuja. Ne eivät vaadi yhtä suuria peltoaukioita kuin tulokkaat. Lisäksi ne osaavat kenties paremmin suojautua pakkasta vastaan muodostamalla ryppäitä. Peltopyyhanke yrittää ratkaista tämänkin ongelman ja saada aikaan riittävän suuria geenipankkeja tarhoihin. "Oikeaa alalajiakin on tarhattuna, mutta sitä on vaikeampi tarhata kuin läntistä alalajia", hankkeen vetäjä Sakari Mykrä sanoo.