Maastohiihtomaajoukkue tarkentaa ensi kautta varten jokaisen hiihtäjän harjoittelun määrää ja sisältöä, jotta yksilöt harjoittelevat itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Päättymässä oleva kausi oli lupaavasta alusta huolimatta pettymys, kun Falunin MM-kisojen mitalisaldo jäi yhteen pronssiin.
Maajoukkueen päävalmentajan Reijo Jylhän mukaan yksilöllinen harjoittelu on suomalaisten juttu.
– Toinen vaihtoehto olisi toimia norjalaisittain ja luottaa siihen, että systeemi tuottaa tulosta, Jylhä sanoi perjantaina Rukan SM-hiihdoissa.
Norjassa kaikki maajoukkueen urheilijat harjoittelevat pitkälti samalla tavalla. Jos sen rääkin kestää, kipuaa huipulle, mutta jos ei kestä, ura on helposti menetetty. Suomessa tällaiseen lahjakkuuksien hukkaamiseen ei ole varaa, koska hiihtäjiä on huomattavasti rajallisempi määrä kuin Norjassa.
Viime keväänä päävalmentajaksi palannut Jylhä kokee olevansa valmennuksessa keskustelija ja sparraaja, joka luo edellytyksiä yhteistyölle. Valmennuksen päävastuu on urheilijoiden henkilökohtaisilla valmentajilla.
– Harjoittelun sisällössä meillä on varaa kehittyä, Jylhä sanoi ja muistutti, että jos haluaa maailman parhaaksi, pitää harjoitella samalla tasolla.
Vuosittaisissa harjoitusmäärissä suomalaiset jäävät esimerkiksi norjalaishuipuista jälkeen, mutta Jylhän mielestä ratkaisevampaa on harjoittelun tuottavuus.
– Jos verrataan 1 100 tunnin harjoittelua ja 900 tunnin harjoittelua, ero ei ole niin ratkaiseva kuin jos verrattaisiin 900 tunnin ja 700 tunnin harjoittelua.
Jylhän mukaan pitää osata nähdä, mikä on riittävä harjoittelun määrä. Moni suomalaishiihtäjä voi nostaa harjoitusmääriään, mutta laatu ratkaisee määrää enemmän.
Kehon saatava ärsykkeitä
Jylhän mielestä ydinkysymys on se, että harjoittelun ärsyke on keholle riittävän suuri, jotta kuormituksesta palautumisen jälkeen kunto ja ominaisuudet kehittyvät. Mitään yleispätevää kikkaa sopivan kuormituksen löytämiseen ei ole, vaan urheilijan harjoitustausta ja fyysiset ominaisuudet vaihtelevat.
Urheilija ei myöskään voi harjoitella koko uraansa samalla kaavalla, jottei kehitys hyydy.
– Harjoittelun kuormituksen ja palautumisen rytmitystä pitää uran aikana vaihtaa, Jylhä muistutti.
Palautumisen seuranta kilpailuvaltti
Jylhä pitää maajoukkueen käyttöön ottamia palautumisen seurannan keinoja suomalaisten kilpailuvalttina, mutta ihan jokainen suomalainen maajoukkuehiihtäjä ei käytä sellaisia.
– Kaikilla ei ole toimivaa metodia. Ne ovat teknisiä ja työläitä, ja osalle niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, Jylhä kertoi.
Urheilijat ovat muun maussa seuranneet sykearvojaan öisellä sykeseurannalla, jossa rinnan ympärillä on panta kiinnitettynä. Joillakin urheilijoilla panta voi häiritä nukkumista.
Hiihtoliiton valmennus tekee lajiin liittyvää kehitystyötä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun ja Jyväskylän yliopiston teknologian yksikön, Vuokatin Snowpoliksen, kanssa. Osa kehitystyöstä liittyy fysiologiaan, osa suksien kehittämiseen.
– Se yhteistyö on meille tuki ja turva, Jylhä sanoi.