Terveydenhuollon kustannuksista on puhuttu viime vuosina yhä kiivaammin. Rahaa on liikkeellä enemmän kuin koskaan, mutta silti sairauksista aiheutuvia kustannuksia kauhistellaan. Rahaa ei jää käytettäväksi meidän itsekkäiden ihmisten veronalennuksiin. Minkä ihmeen takia meillä kaivataan lääketieteen innovaatioita, jos niitä ei sitten saisi käyttää? Tietysti terveydenhuolto maksaa. Se on jopa aiempaa parempaa. Kyllä Suomessa on vara hoitaa kanssaihmiset maksoi mitä maksoi.
Kaupungilta soitteli juhannuksen alla ikääntyvä nainen ja kauhisteli sitä, kuinka eläkepäivillä, ikänsä työtä tehnyt ja veroja maksanut ihminen ei enää kehtaa sairastua tai ei ainakaan sairastua ilman syyllisyyden taakkaa. Rouva oli juuri ja juuri uskaltanut käydä hammaslääkärissä. Pyyteli ihan anteeksi meille nuoremmille aiheuttamaansa kustannusta.
Naisen oli tehnyt surulliseksi Oulussa käytävä keskustelu, kuinka Oulun yliopistollisessa sairaalassa saatava hoito on kalliimpaa kuin diakonissalaitoksella. Surua ja murhetta vain lisäsi uutinen siitä, että viimeisen elinvuoden hoitoon kuluu yhä enemmän rahaa!
Joko meillä istuu parlamentaarinen komitea miettimässä, milloin kenenkin on vuoro kohdata viimeinen elinvuotensa ja millä hinnalla? Vähintäänkin ministeriön työryhmä on asialla? Lomien jälkeen nimetään Oulussa työryhmiä ja toimikuntia miettimään samaa asiaa.
Tyhmää tilastointia. Tietysti viimeinen vuosi on yleensä kalleinta hoitoa vaativa. Se viimeinen vuosi on usein se vuosi, jolloin iskee sellainen sairaus, joka käy kuolemaksi. Kukaan meistä ei voi välttyä joutumassa tuohon viimeisen vuoden tilastokäyrään.
Vai voiko? Tuttavani Matti kuoli pari vuotta sitten syöpään. Perusturvan varassa kavereiden nurkissa asunut Matti ei kehdannut mennä lääkäriin, vaikka kaulan ja kurkun väliin ilmaantui ajos. Lopulta paukama oli niin suuri, että Matti päätti lukea tohtoriksi.
Matti otti äimäneulan ja kaivoi paiseensa auki. Se oli sitten lyhytaikainen keikka Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Matti oli sohaissut syöpäpesäkkeeseen. Hän oli nopeasti ja halvalla poissa tilastoista. Toivottavasti meillä muilla ei ole matti yhtä kukkarossa, ettei uskalla, kehtaa tai viitsi mennä hoidattamaan itseään ajoissa. Tilanteessa ei kannata ajatella toisten veronkevennyksiä.
Hoitopaikkojen hinnoissa on eroja. Itse asiassa Oulun kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta miettii, miten vanhuksia saisi hoidettua edullisemmin. Hoidon laadusta ei ole vielä puhuttu.
Oysin ylipaikka maksaa kuulemma yli 200 euroa vuorokausi. Diakonissalaitoksen alipaikka on muka alle 150 euroa. Kuka tarjoaa halvempaa hoitoa?
Hiukkavaaran kasarmialueella on rakennuksia tyhjillään, jonne ali- ja ylipaikkoja mahtuu ala- ja yläpetiin. Kutsutaan vapaaehtoisia ylimääräisiin maanpuolustusharjoituksiin keräämään ylennysvuorokausia, niin jo rullaa hoito hernekeittolautasellisen hinnalla.
Tätäkö me veronmaksajat todella haluamme? Päättäjät, pankkiirit ja tilastonikkarit ymmärtävät hoidon arvon silloinkin, kun sen tarve osuu omalle kohdalle. Kyllä ääntä lähtee ja ollaan vaatimassa yhteiskunnalta kunnon hoitoa. Olen kuullut senkin äänen lehtimiehenä monesti.
Eikö yksinkertaisinta olisi tarjota hyvää hoitoa kaikille ketään syyllistämättä?