Suomessa on viiden viime vuoden aikana maksettu 14 korvausta e-pillereiden vuoksi. Yleisin korvauksen syy on ollut laskimoveritulppa.
Niitä koskevia vahinkoilmoituksia ei yleensä ole hylätty, sanoo korvauspäällikkö Reima Palonen Lääkevahinkovakuutuspoolista. Korvaussummat vaihtelevat muutamasta tuhannesta eurosta ylöspäin.
- Jos lääke on aiheuttanut pysyvän työkyvyttömyyden, voi kuukausittain maksettava korvaus kaikkineen nousta vuosien mittaan jopa puoleen miljoonaan euroon, kuten nyt näissä Ruotsin tapauksissa saattaa olla, arvioi Palonen.
Hänen mukaansa meillä korvatuista e-pillerivahingoista vain yksi on johtanut pysyvään työkyvyttömyyteen. Lisäksi on korvattu yksi kuolemantapaus.
Lääkevahinkovakuutuspooli on lääkeyritysten ottama vapaaehtoinen vakuutus, joka kattaa siihen liittyneiden yritysten markkinoimien lääkkeiden aiheuttamat vahingot.
E-pillereiden haittoja
on seurattu tarkkaan
E-pillereitä on seurattu hyvin tarkkaan niin kauan kuin niitä on ollut markkinoilla, ja myös niiden haitat ovat aika hyvin tunnettuja Suomessa, sanoo ylilääkäri Sari Ekholm Lääkelaitokselta.
Desogestreeliä sisältävä Mercilon on yksi ns. kolmannen polven yhdistelmäpillereistä, eikä sitä ole meillä nostettu muita vaarallisemmaksi, sanoo ylilääkäri Marja-Liisa Nurminen Lääkelaitokselta.
Lääkelaitoksessa pidetään rekisteriä epäillyistä haittavaikutuksista, ja laskimotukokset ovat yhdistelmäehkäisypillereillä yleisesti tunnettu riski. Haittavaikutusrekisterin tietoja ei kuitenkaan voi käyttää eri valmisteiden keskinäiseen vertailuun, koska ne ovat tulleet eri aikoina markkinoille ja käyttäjämäärätkin vaihtelevat.
Mercilon tuli markkinoille jo vuonna 1988 ja kaikkien näiden vuosien aikana siitä on tullut yhteensä 30 haittailmoitusta. Näistä 13 on verisuonitukoksia.
Nurminen pitää e-pillereihin liittyvää riskiä kuitenkin pienenä. Jos hedelmällisyysiässä oleva nainen ei käytä ehkäisypillereitä laskimotukoksen ilmaantuvuus on 5-10 tapauksen luokkaa sataatuhatta naista kohden vuodessa. Ehkäisyvalmistetta käytettäessä riski voi olla nelinkertainen eli 10-40 tapausta sataatuhatta naista kohden vuodessa. Useimmiten taustalla on kuitenkin jokin muu riskitekijä, kuten ylipaino tai perinnöllinen taipumus laskimotukoksiin.
