Kaffe utan kakor är som kärlek utan kyssar, julistaa kyltti konditorian seinällä. Leivonnaisten nimet on kirjoitettu näkyvästi ruotsiksi. Ilman täyttää leppoisa ruotsinkielinen turina, joka kumpuaa seinänvierustalle kerääntyneistä papparaisista.
Aamujunan tuoma turisti lähtee saman tien mielikuvamatkalle länsinaapuriin. Eläytymisyritys tyssää kuitenkin putkinäön ja -kuulon puutteeseen: kyltin vieressä roikkuu suomennos, "wienerbrödin" yläpuolella lukee "viineri" ja korva poimii suomenkielisen sanan sieltä, toisen täältä. Missäs sitä oltiinkaan?
"Tämä on Kokkolan vanhojen ukkojen päiväkoti", sanoo joku seinänvierustalta, mutta saa opponentikseen viereisessä pöydässä istuvan Bror Hedmanin, jonka mukaan päiväkoti kokoontuu Halpa-Hallilla.
"Tämä on parlamentti", Hedman oikaisee. Puheessa kuuluu lievä vieras korostus, tai oikeastaan kielioppi, mutta kaiken kaikkiaan suomi sujuu mallikkaasti, kuten useimmilla Kokkolan suomenruotsalaisilla.
Kaksikielisyys on silti sen verran tärkeä arvo, että taannoinen suunnitelma Keski-Pohjanmaan aluehallinnon saattamisesta yksikielisen Oulun alaisuuteen herätti keskustelua myös pappaparlamentissa. Ratkaisu, jonka mukaan aluehallinnon keskuspaikka on edelleen Vaasa, otettiin vastaan helpottuneina.
"Meitä on täällä joku kuusituhatta. Jos meidät irrotetaan väkisin muista, se ei ole mukavaa", Hedman sanoo.
Muilla hän tarkoittaa Kokkolan alueen suomenruotsalaisten luontaista viiteryhmää, joka löytyy Vaasan suunnalta, Pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikolta: heti etelään päin lähdettäessä vastaan tulevat kaksikielinen Kruunupyy ja yksikielinen Luoto eli Larsmo, maamme ruotsinkielisin paikkakunta.
Pohjanmaan maakunnan väestöstä 51 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia. Keski-Pohjanmaa on sen sijaan Kokkolaa lukuun ottamatta suomenkielinen.
Lue lisää kokkolalaisten suhtautumisesta aluehallintoratkaisuun sunnuntain Kalevasta!
