Suo­men­kie­li­sen me­tal­lin seu­raa­va aste

Viime vuonna raskaan rockin piireihin laskeutui harvinainen yksimielisyys ja konsensus: lemiläisen Stam1nan samanniminen debyyttialbumi oli kerta kaikkiaan vetävintä jytää, mitä suomalaisella metallilla oli tarjottavanaan. Stam1na on keikalla Oulussa 45 Specialissa keskiviikkona.

Stam1nan Hyrde Hyyryläinen (vas.), Kaikka Kangasmäki, Kake Velin ja Pexi Olkkonen (edessä oikealla) tuovat duurisävyjä suomenkielisen <br/><br/>metallinmustanpuhuvaan molliperinteeseen.
-

Viime vuonna raskaan rockin piireihin laskeutui harvinainen yksimielisyys ja konsensus: lemiläisen Stam1nan samanniminen debyyttialbumi oli kerta kaikkiaan vetävintä jytää, mitä suomalaisella metallilla oli tarjottavanaan.

Ja enemmänkin. Monet olivat nähneet suomenkielisen metallin tulevaisuuden ja sen nimi oli Stam1na.

"Oltiin tyytyväisiä jo siitä kun päästiin tekemään levyä. Kaikki sen jälkeen tullut oli pelkkää plussaa. Tehdään kuitenkin aika epäkaupallista musiikkia, joten ihme homma se oli", hämmästelee Stam1na-kitaristi Pekka Olkkonen yhtyeensä lentävää lähtöä.

Stam1nan menestykseen on vaikuttanut moni asia. Tärkeimpiä ovat suomen kieli sekä levy-yhtiö Sakara Records, joka Mokoma-yhteyksineen on metalliyhtyeelle uskottava ja arvostettu koti.

Metallia teknisesti ja moni-ilmeisesti piiskaava Stam1na on niitä 2000-luvun menestysyhtyeitä, jollaisille ei 1990-luvulla voinut kuvitellakaan löytyvän yleisöä.

Tällä vuosituhannella raskaan rockin yleisö on kypsynyt aiempaa alttiimmaksi Sta1nan kaltaisille haasteille, joissa raskaaseen sointiin nivoutuu hurjaa soittoa, riskinottoa, tajunnanvirtaa ja progressiivisia kuperkeikkoja.

Metallia ollaan, tukahduttaa Olkkonen korkealentoiset intoilut fuusiorockista.

"Vaikka genreluokittelut tietysti ovat aina arveluttavia eikä varsinaista karsinaa ole, mihin mahduttaisiin. Mutta uudella levyllä on korostetun metalliset soundit, joten omasta mielestämme ollaan suomenkielistä metallia ja jätetään tarkemmat määrittelyt muille."

Sen verran tavallisesta jynkytyksestä erkanevia ulokkeita Stam1nan poljennossa kuitenkin kuuluu, että yhtye on saanut hyväksyntää myös punk- ja rockpiireissä.

"En osaa muita syitä sanoa kuin suomen kielen, ehkä se tekee musiikistamme helpommin lähestyttävää ja tartuttavaa", Olkkonen arvelee.

Äsken ilmestyneellä Uudet kymmenen käskyä -levyllään Stam1na uhkuu huikeaa varmuutta, tarjoaa tekstillisiä täkyjä sekä viskoo tuhlaillen ideoita ja riffejä.

Yhtä levyn kulminaatiopistettä, Lapsuus-instrumentaalia kuunnellessa huomaa, että Strapping Young Ladia lienee Lemillä kuunneltu.

"Myönnetään auliisti, että sieltä suunnalta on vaikutteita otettu. Ja ehkä meitä erottaa useimmista synkistely- ja metallibändeistä myös se, että uudella levyllä on duurimeininkiä."

Children of Bodomin kaltaisten yhtyeiden esimerkki on vaikuttanut siihen, että suomalaisessa metallissa soittotaito on arvossaan.

Soitannollinen osaaminen ja ahkera harjoittelu ovat myös Stam1nalle tärkeitä lähtökohtia, sanoo Olkkonen.

"Tekniikka ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan luonnollisesti tulee kirjoitettua tällaista musiikkia. Biisien ehdoilla mennään", sanoo Stam1nan sävellyksistä yhdessä solisti-kitaristi Antti Hyyrysen kanssa vastaava Olkkonen.

"Meidän yleisössä on aika paljon teknistä soittamista, kitarasooloja ja sen sellaista arvostavaa porukkaa. Keikkojen jälkeen etenkin nuoret tulevat jutteleman kitarahommista", sanoo Olkkonen.


Stam1na keikalla Oulussa 45 Specialissa 24.5.

Ilmoita asiavirheestä