Ulkoministeri Erkki Tuomiojan puheenvuoro Tansanian pääkaupungissa Dar Es Salaamissa maanantaina on jäänyt Suomessa yllättävän vähälle huomiolle. Kuten Kaleva kertoi tiistaina, Tuomioja ilmoitti niin sanotun Helsinki-ryhmän kokouksessa Suomen ryhtyvän kokoamaan maailman maiden joukosta uutta koalitiota, ryhmittymää. Sen avulla on tarkoitus käydä pontevasti maailman rakenteellisten ongelmien kimppuun.
Se tarkoittaa aivan ilmeisesti Suomelle uudenlaista ulkopoliittista roolia, eräänlaista 2000-luvun versiota Olof Palmen Ruotsista. YK:n yleiskokouksessa syksyllä Tuomioja aikoo taivutella koalitioon mukaan muun muassa Etelä-Afrikan, Brasilian, Meksikon ja Unkarin ulkoministereitä.
Jos hanke toteutuu, kyseessä on maan näkyvimpiä ulkopoliittisen aktiivisuuden osoituksia vuosiin.
Aloitteen taustalla oleva Helsinki-prosessi on ulospäin näyttäytynyt lähinnä globalisaatioon liittyvältä keskustelukerholta, johon eivät muut kuin harvat asiaan vihkiytyneet ole kiinnittäneet huomiota. Sen taustalla on kuitenkin vahva kaarti, ennen muuta entinen presidentti Martti Ahtisaari, nykyinen presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Tuomioja. Ulkomainen pääkumppani on löytynyt Tansaniasta.
Nyt prosessi on edennyt niin pitkälle, että sekä tavoitteet että keinot alkavat kiteytyä. Tavoitteena on "reilu ja demokraattinen" globalisaatio, ja päällimmäisenä keinona pohjoisen sekä etelän kumppanuus. Sen avulla yritetään oikaista maailman ongelmia, joista ei ole pulaa: köyhyys, epätasa-arvo, velkaantuminen, ympäristön rapautuminen, turvallisuusriskit, demokratiavaje...
Harva on huomannut, kuinka aktiivinen Suomen ulkopolitiikan nykyjohto todellisuudessa näissä kysymyksissä on. Tuomiojan Tansanian-puhe oli ohjelmajulistus, jossa itse asiassa hahmoteltiin kokonaista uutta maailmanlaajuista järjestelmää. Ulkoministerin ajatuksissa näyttää olevan luoda samanmielisten maiden ryhmä, joka maailmanpolitiikassa ottaisi paikan rikkaiden G8-maiden tai vahvojen kehittyvien maiden ryhmän rinnalla.
Tämä ei ole mikään vähäinen tavoite. Onnistuminen globalisaatioon liittyvien ongelmien hallinnassa on varmasti kaikkien etu. Mutta on hieman erikoista, että Tuomiojan koalitiosuunnitelmia oli ensimmäisenä kuuntelemassa tansanialainen eikä suomalainen yleisö. Suomessa asia meni tämän takia ohi lähes huomaamatta. Jos puheista siirrytään tekoihin, ulkopolitiikan johdon on tarpeen linjata tavoitteensa selvästi myös kotimaassa.
paakirjoitus@kaleva.fi