Suoman kaltaisten pienten ja keskisuurten EU-maiden tulisi etsiä liittolaisia suurten maiden joukosta. Näin se voisi saada otetuksi huomioon omia näkökohtiaan tiivistyvässä yhteistyössä. Pienten jäsenmaiden tulisi hyväksyä se tosiasia, että suurten ja pienten jännite on tullut jäädäkseen Euroopan unioniin. Näin uskoo EU-asioiden asiantuntijana tunnettu Turun yliopiston Jean Monnet -keskuksen johtaja Esko Antola.
- Tulevien vuosien Euroopan unionissa pienen maan paras ystävä ei olekaan ehkä komissio tai toinen pieni maa vaan suuri jäsenmaa, hän kirjoittaa kirjasessaan "Onko koolla väliä? Pienet maat EU:n päätöksenteossa". Kirja on osa Sitran vuosina 2000-2005 toteuttamaa Eurooppa 2020 -tutkimusta.
Antolan näkemyksen mukaan EU:n jäsenmaat tulisi laajentumisen jälkeen jakaa suurten, keskisuurten ja pienten jäsenmaiden ryhmiin. Laajenemisen jälkeen EU:ssa on kuusi hyvin pientä maata ja kuusi suurta maata. Enemmistössä ovat keskisuuret maat, ja siihen joukkoon kuuluu Suomikin.
Antola muistuttaa, että pienet maat eivät ole tähänkään asti muodostaneet mitään yhtenäistä ryhmää EU:ssa.