Budjetin kehyspäätöksen mukaan vuoteen 2011 mennessä vapautuvista valtion viroista täytetään vain puolet. Jos sama luuta lakaisee yliopistoja, häipyy niistä 10 000 työntekijää.
Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen on laskenut, että säästöt rokottaisivat Oulun yliopistolta peräti 400-500 virkaa. Vähennys on iso, kun muistetaan, että yliopistolla on 3 000 työntekijää. Lajunen ilmoittaa, että toteutuessaan meno rampauttaisi yliopiston ja johtaisi kestämättömään tilanteeseen.
Yksityiskohtaista tietoa ei ole siitä, miten supistukset koskisivat yliopiston eri osia. Nyt puhutaan vasta kehyksistä.
Myös entinen Euroopan oikeusasiamies Jacob Söderman hämmästeli Lapin yliopiston avajaispuheessaan vaatimuksia yliopistojen virkojen täyttämättä jättämisestä ja yliopistojen karsimisesta jopa kolmeen.
Niin, mikä olikaan Suomen kilpailuvaltti kovassa kansainvälisessä kilpailussa? Yliopistojen kauhukuvat tulevat noloon asemaan, kun muistellaan kauniita korulauseita Suomen tutkimuksen vahvuuksista globalisoituvassa maailmassa. Tai valtioneuvoston ohjelmaa tutkimuksen kehittämisestä. Sen mukaan tutkimusvoimavaroja pitää lisätä kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja parantamiseksi.
Yliopistoissa riittää ongelmia kotitarpeiksi. Suuri osa henkilökunnasta on määräaikaista ja tilapäisillä rahoilla palkattuja. Kiinteistökustannukset ovat kasvaneet monissa yliopistoissa pilviin. Senaattikiinteistöt ja yliopistot eli valtiovaranministeriö ja opetusministeriö kinaavat siitä, mikä on oikea vuokra ja oikea pääoman tuottoprosentti.
Tilakustannukset ovat nousseet myös siksi, että vuokratilojen käyttöönotto on paljon vaivattomampaa kuin tilojen rakentaminen, jossa pitää olla investointirahat budjetissa.
Yliopistoille soveltuvista tiloista ei ole tosiasiallista kilpailua. Vai onko realismia, että esimerkiksi Oulun yliopiston päärakennuksen tilat vuokrattaisiin jostain muualta? Tai Linnanmaan muu valtava kiinteistömassa?
Yliopistot ovat varautuneet rahoituskriisiin. Esimerkiksi Oulun yliopistolla on kehittämis- ja sopeuttamisohjelma 70 viran pankkeineen. Mutta luvut ovat aivan toisia kuin budjettikehyksessä.
Itse asiassa Suomen yliopistojen opettajamäärät ovat jääneet ratkaisevasti jälkeen kansainvälisessä vertailussa. Kun Suomessa on nyt 22 opiskelijaa yhtä opettajaa kohden, OECD-maiden keskiarvo on vain 14-15. Tämä on sama luku kuin Suomessa kymmenen vuotta sitten. Erikoinen kehityskulku tutkimukseen erikoistuvalle koulutuksen kärkimaalle!
Oulun yliopistossa on viimeisen viiden vuoden aikana opettajien määrä pysynyt samana, mutta oppilasmäärä on kasvanut paljon.
Leikkauksissa tulee pitää pää kylmänä. Opetuksen laatu ei parane opettajia vähentämällä. On pelättävissä, että kotimaan yliopistot joutuvat kilpailemaan toisensa hengiltä, kun paljon tärkeämpää olisi verkostoitua ulkomaisten huippuyliopistojen kanssa. Yliopistojen kassalippaissa lisääntyy koko ajan kilpailtavan rahan osuus.
Miten tässä leikissä käy yliopistojen maakuntaverkostolle? Yliopistot heijastavat hyvinvointia ympärilleen. Oulun ihmeen ja mallin perusta on tutkimus, yritykset ja viranomaiset. Sen yksi osa uhkaa rampautua.