Suomen taideakatemia perusti uuden kuvataidepalkinnon tammikuussa 2013 suomalaisen kuvataiteen edistämiseksi. Kuvataiteilijalle myönnettävä palkinto on suuruudeltaan 25 000 euroa ja se jaetaan joka toinen vuosi.
Palkinto myönnetään taiteilijalle, joka on parhaassa luomisvireessä, mutta jota ei ole vielä palkittu suurilla palkinnoilla. Lisäksi tärkeänä kriteerinä pidetään palkittavan taiteilijan kansainvälistä kiinnostavuutta.
Palkinto jaetaan yhteistyössä Espoon modernin taiteen museon Emman kanssa. Toisena yhteistyökumppanina vuonna 2013 toimii Ensto osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja, taidekeräilijä Timo Miettisen luotsaama berliiniläinen taiteilijaresidenssi.
Kuluvan viikon keskiviikkona Suomen taideakatemia myönsi palkinnon kuvataiteilija Tuomas A. Laitiselle (s. 1976). Palkintoraati, jonka puheenjohtajana toimi Antti Linnovaara, teki päätöksen yksimielisesti.
Raati katsoi, että Laitisen taide on vahvasti kiinni tässä ajassa – aidoissa ihmistä koskevissa teemoissa ja kysymyksissä, joilla on samalla laaja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Laitinen avaa sosiaalisen ja poliittisen todellisuuden katsojalle kokemuksellisuuden kautta teoretisoinnin sijaan. Hän toteuttaa teoksensa usein liikkuvan kuvan ja installaation yhdistelmänä.
Laitisen teoksissa vallitsee usein mystinen, lähes hypnotisoiva ilmapiiri, jossa elokuvalliset esillepanot näyttävät arjen karuudessa runollisen ulottuvuuden. Muut ehdokkaat palkinnon saajiksi olivat kuvanveistäjä Petri Eskelinen ja valokuvaaja Anni Leppälä.
Palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuudessa professori Heikki A. Reenpää (s. 1922) antoi tämän päivän taiteelle historiallisista kaikupohjaa tarkastelemalla Suomen taideakatemian vaiheita. Suomen taideakatemia on vuonna 1922 perustettu laitos, jonka tehtävänä oli alun perin toimia Suomen taideyhdistyksen johtokuntana.
Suomen taideyhdistys perustettiin jo vuonna 1846 tehtävänään luoda pohjaa Suomen taide-elämälle. 1800-luvun alussa Suomessa ei ollut vielä taideopetusta eikä taidemuseoita. Taideyhdistys ryhtyi jakamaan palkintoja ja myöntämään stipendejä suomalaisille taiteilijoille sekä ylläpitämään piirustuskouluja.
Yhdistyksen museo- ja koulurakennus Ateneum valmistui vuonna 1887.
Uusrenessanssia edustavan Ateneumin julkisivussa on kolmen taiteilijan, arkkitehti Bramanten, taidemaalari Rafaelin ja kuvanveistäjä Feidiaan rintakuvat. Neljä naishahmoa julkisivussa symbolisoivat neljää taiteen lajia, arkkitehtuuria, kuvanveistoa, maalaustaidetta ja musiikkia.
Suomen taideakatemia rekisteröitiin säätiöksi 19. joulukuuta 1940. Säätiö perustettiin ylläpitämään Suomen taideakatemian koulua sekä Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoita. Sodan jälkeisenä aikana Suomen taideakatemia solmi läheiset siteet elinkeinoelämän kanssa. Monet elinkeinoelämän johtohahmot olivat avarakatseisia taiteen tukijoita ja keräilijöitä. 1950-luvun yritysjohtajien taidemaku vaikuttaa hämmästyttävän radikaalilta ja modernilta. Reenpäällä oli tärkeä rooli modernin kuvataiteen, kirjallisuuden ja elinkeinoelämän yhdyssiteenä.
Suomen Taideakatemian koulu tunnettiin pitkään pelkästään nimellä Ateneum sijaintipaikkansa mukaan. Alkujaan vuonna 1848 perustettu koulu toimi vuosina 1939–1985 taideakatemian yhteydessä. Koulu muutti nimensä Kuvataideakatemiaksi vuonna 1985. Korkeakoulu siitä tuli vuonna 1993 ja itsenäinen yliopisto vuonna 1998. Koulun itsenäistyminen merkitsi samalla Suomen taideakatemian ja Kuvataideakatemian yhteyden katkeamista.
Suomen taideakatemian toiminta muuttui Valtion taidemuseon perustamisen yhteydessä. Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseot toimivat nykyisin osana Valtion taidemuseota. Historian ironiaa on, että nykyisessä hallitusohjelmassa on linjattu, että Valtion taidemuseo säätiöitetään ja siirretään rahoitettavaksi veikkausvoittovaroin vuodesta 2014 alkaen. Alun perin säätiömuotoiset museot valtiollistettiin ensin virastoiksi ja nyt muutetaan jälleen säätiöksi.
Suomen taideakatemian säätiön keskeinen toimintamuoto 1990-luvulta vuoteen 2011 oli näyttelyvaihtokeskus Frame. Frame oli vuonna 1992 perustettu asiantuntijalaitos, joka edisti suomalaisen kuvataiteen näkyvyyttä kansainvälisesti. Frame jakoi apurahoja suomalaisten taiteilijoiden näyttelyihin ulkomailla ja vieraskielisiin näyttelyluetteloihin.
Frame tarjosi suomalaisille kuvataiteilijoille residenssimahdollisuuksia ja kutsui ulkomaisia kuraattoreita Suomeen. Frame myös huolehti suomalaisen kuvataiteen kansainvälisestä tiedotuksesta. Opetusministeriö siirsi Framen toiminnan vuonna 2012 uuteen itsenäiseen säätiöön.
Suomen taideakatemia on ollut museoiden, korkeakoulun ja näyttelyvaihtokeskuksen omistaja, mutta tällä hetkellä se keskittyy ydintoimintaansa. Alkujaan akatemia tarkoitti yksinkertaisesti korkeasti oppineiden akateemikkojen yhteisöä. Cosimo de Medicin Firenzen akatemia oli taiteilijoiden ja filosofien keskustelupiiri. Giorgi Vasari perusti ensimmäisen varsinaisen taideakatemian vuonna 1561 ja seuraavina vuosisatoina niistä tuli kansallisia taide-elämän keskuksia.
Suomen taideakatemia ja Suomalainen tiedeakatemia ovat molemmat saman perinteen tuotteita. Suomen taideakatemian alkuperäinen tehtävä edistää taiteita on yhtä tärkeä 2010-luvulla kuin mitä se oli 1940-luvulla.
Kirjoittaja on Suomen taideakatemian varapuheenjohtaja ja Lapin yliopiston rehtori.