Viikonloppuna Suomen taidot kokousjärjestäjänä joutuvat todelliseen testiin. Poliittiset haasteet sen sijaan jäävät sivurooliin.
Suomen EU-puheenjohtajuuden suurin urakka on juuri alkamassa. Alkusoittona sille saapuvat valtiovarainministerit tänään perjantaina pitämään omaa kokoustaan Helsinkiin, ja heti heidän jäljessään tulee peräti 35 aasialaista ja eurooppalaista valtion tai hallituksen päämiestä ASEM-kokoukseen.
Kyseessä on, kuten usein on todettu, suurin koskaan Suomessa järjestetty kansainvälinen poliittinen tapahtuma. Sen oheen odotetaan myös mielenosoituksia, sekä järjestäytyneitä että anarkistien tempauksia.
Viikonlopun luonteesta kertoo se, että suurin ennakkohuomio on kiinnitetty juuri käytännön järjestelyiden sujumiseen - esimerkiksi kuinka hotellien sviitit on jaettu ja kuinka liikenne Helsingissä sujuu. Asiasisällöltään valtiovarainministerien Ecofin -kokous ja ASEM-tapaaminen ovat varsin kevyitä. Toinen on epävirallinen kokous, toinen on keskustelufoorumi.
Se korostaa tosiasiassa kokousisännän vastuuta. Ei tarvitse saada aikaan ratkaisuja vaikeissa neuvotteluissa. Sen sijaan on kyettävä luomaan ilmapiiri, jossa vieraat pystyvät oikeasti keskustelemaan. Juuri epävirallisissa yhteyksissä saattaa syntyä yhteisymmärrys, joka myöhemmin on kullanarvoinen.
Lappeenrannan ulkoministerikokouksesta Suomi sai yleisesti kiitosta. Vanhan linnoituksen suojissa päästiin intiimiin tunnelmaan, jollainen usein on EU-tapaamisista hukassa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on, kaikkien arvioiden mukaan, hoitanut osuutensa ammattilaisen ottein.
Nyt kehiin Messukeskuksen tavanomaisessa kokousmiljöössä astuvat valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ja pääministeri Matti Vanhanen, joiden kansainvälinen kokemus on paljon Tuomiojaa vähäisempi.
Heinäluoma johdattelee keskustelua energiasta innovaatioihin, Saksan alijäämään ja rahamarkkinoiden vakauteen. Illallisella vetoapua tulee Suomen Pankin pääjohtajalta Erkki Liikaselta, ja tunnelmaa kevennetään Millennium-palkinnon jakotilaisuudella. Heinäluoman kannalta kyse on kuitenkin enemmän kokemusten hankinnasta kuin näytön paikasta. Asialista on valtiovarainministerien normaalia rutiinia.
Vanhasen edessä haasteita on rutkasti enemmän, sillä pöydät täyttyvät vieraista, joiden kansainvälinen painoarvo on paljon Suomen pääministeriä suurempi. Mahdollisia arkaluonteisia asioita riittää, Kiinan ihmisoikeuksista alkaen.
Kaksipäiväinen ASEM-ruljanssi ei silti kaadu tai pelastu Vanhasen neuvottelutaitojen varassa. Asiateemat ovat painavia, ilmastonmuutoksesta alkaen, mutta tärkeintä on, että eurooppalaiset ja aasialaiset vieraat pystyvät saamaan sen, mitä hakevat: hyvän tilaisuuden keskusteluun. Isäntämaalta edellytetään ennen muuta sitä, että asiat sujuvat.
Hyvin arvovaltainen vierasjoukko kertoo, että EU:n ja Aasian maat pitävät kumppanuutta arvossa. Monenkirjava kokoelma oheistapahtumia todistaa samasta asiasta, kuten osaltaan tekevät mielenosoituksetkin.
Suomen EU-puheenjohtajuuden poliittinen menestys mitataan syksyn huippukokousten jälkeen. Tänä viikonloppuna nähdään, millä tavoin syyskuinen Helsinki ja Pasilan betoninen miljöö onnistuvat kokoustunnelman luomisessa. Edessä lienee myös mielenosoituksia, joiden mittaluokkaan ei Suomessa ole totuttu.
Puhe Suomen superviikonlopusta ei ole liioittelua.