Oulu Ei huohotusta, ei rykimistä, ei polviin nojailua. Eihän tällä miehellä virtaa kunnon hiki noroina edes loppuottelun jälkeen.
Se kertoo Olli Tuomisen ylivoimasta kotimaisilla kentillä.
Maailmanlistan sijojen 16 ja 210 välillä on iso ero. Nuori Matias Tuomi sinnitteli SM-kisojen finaalissa minkä pystyi, mutta Tuominen takoi mestariksi eränumeroin 9-3, 9-3, 9-0.
"Välimatka on aika suuri, mutta niin sen pitääkin olla. Olen tehnyt duunia niin monta vuotta enemmän, että minua harmittaisi, jos se ei näkyisi kentällä. Matias pelasi kuitenkin todella hyvin", Tuominen painotti.
Juuri ylivoimaisempaa Suomen mestaria ei suomalaisista palloilulajeista tällä hetkellä taida löytyä. Tuominen pelasi Oulussa 12 erää, voitti ne kaikki ja menetti koko turnauksessa vain 15 pistettä.
Sami Elopuro voitti aikoinaan seitsemän SM-kultaa peräkkäin. Tuomiselle mestaruus oli kahdeksas vuonna 2000 alkaneessa putkessa. Tuula Myllyniemen hurjiin ennätyksiin on sentään matkaa: naissquashin legenda voitti 16 titteliä putkeen.
"Olen tällä hetkellä pelaajana ideaalissa iässä. En ole vielä moneen vuoteen lopettelemassa", huhtikuussa 28 vuotta täyttänyt masentaa kotimaisia kilpakumppaneitaan.
Yhä sama tavoite
Jos on Tuominen maassaan herra ja hidalgo, on hän samalla Suomen squashin suuri yksinäinen. Silloin kun Tuominen itse hiipi 1990-luvun lopussa huippua kohti, tilanne oli toisenlainen.
Hän ottaisi mielellään vastaan kovempiakin iskuja kotimaisessa kopissa.
"Sen takia minusta on tullut tämäntasoinen pelaaja, että lajissa oli hyvä kulttuuri. Kun kasvoin junioreista ylös, niin kymmenkunta pelaajaa kiersi samoja ammattilaiskisoja. Sain koko ajan kovia pelejä", Tuominen muistaa.
Tuomista edeltävä mohikaani ammattilaiskentillä oli Mika Monto, joka lopetti huipputasolla vuonna 2003. Oulussa mies pelasi vanhasta muistista neljänneksi. Monto oli parhaimmillaan maailmanlistalla 50 parhaan joukossa.
"Hänen lopettamisensa taisi olla minulle suurempi isku kuin Mikalle itselleen. Yhtäkkiä olin aivan yksin", Tuominen kuvailee.
Yksi Tuomisen omista esikuvista oli Elopuro, joka ylsi vuonna 1992 maailmanlistalla kuudenneksi - ja se oli aikaa, jolloin Khanien dynastia oli vielä voimissaan. Tuominen on Elopuron jälkeen ensimmäinen suomalainen top 20 -pelaaja ja kymmenen sakkikin on helsinkiläiselle katse-etäisyyden päässä.
"Tavoite ei ole edelleenkään muuttunut: haluan kymmenen parhaan joukkoon. Tavoite on ollut sama jo liian monta vuotta, mutta nyt omat fiilikset ovat todella hyvät. Kroppa on kunnossa ja peli kulkee; toivottavasti saan nyt hyvän kesäharjoittelukauden aikaiseksi."
Aliarvostettu vai ei?
Squash on laajalle levinnyt urheilumuoto. Maailman parhaat miespelaajat tulevat tällä hetkellä Egyptistä, Ranskasta, Australiasta ja Englannista. Siihen nähden maailmalistan 16:s - siis huippu-urheilija - on Suomessa yllättävän tuntematon suurelle yleisölle.
Tuomiselle se ei ole ongelma.
"Tunnettuvuus ei ole niin suuri kuin jossain toisessa lajissa. Mutta jos ihminen tietää lajin, niin hän osaa myös arvostaa saavutuksia. Onko laji sitten aliarvostettu, sitä en tiedä", Tuominen pohtii.
Suomalaisen squashin kulta-ajat olivat 1980- ja 90-luvulla. Taantuma oli nopea, mutta nyt laji on ohittanut muutaman vuoden takaisen aallonpohjansa. Tuominen on tämän hetken esikuvana tärkeässä asemassa.
"Nyt lajissa on uutta vauhtia ja yritän pitää lippua korkealla."
Yksi kokemus jää Tuomiselta lähes varmasti pelkäksi haaveeksi. Squash kiri kohti vuoden 2012 Lontoon olympiaohjelmaa, mutta KOK hylkäsi lajin kaksi vuotta sitten viimeisellä aidalla.
"Olympialaiset taitavat sitten olla meikäläisen saavuttamattomissa."