Suomen tunnettujen seitikkilajien lukumäärä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tämä on Helsingin yliopiston seitikkitutkijoiden työryhmässä kehitetyn dna-tunnistuksen ja tietokannan ansiota.
”Suomen lajilistalla seitikkien määrä on noin 300 lajin luokkaa”, kertoo seitikeistä perjantaina väittelevä Kare Liimatainen. Lista on koottu vuonna 2010 julkaistun uhanalaisuustarkastelun tarpeisiin.
Liimatainen uskoo että seuraavaan, vuonna 2020 tehtävään tarkasteluun mennessä voidaan tuntea jo 400 seitikkilajia.
Tämäkään ei vielä ole koko totuus, sillä tutkijoiden arvion mukaan Suomen seitikkien todellinen lajimäärä on vähintään 500 lajin tienoilla.
Maailmanlaajuista seitikkien lukumäärää ei tiedä kukaan. ”Tuhansissa se on”, arvioi Liimatainen.
Tutkijat yllättyivät
Dna-menetelmien paljastama lajirikkaus oli tutkijoille yllätys. ”Monet uudet lajit ovat havumetsille tyypillisiä”, Liimatainen kertoo.
Osa lajeista on hyvin laajalle levinneitä ja niitä löytyy sekä Euroopasta että Pohjois-Amerikasta. Tällainen on esimerkiksi Kuusamossakin kasvava louhenseitikki, joka sai tieteelliseksi nimekseen Cortinarius oulankaensis.
”Lajin kuvaus perustuu Oulangalta kerättyyn näytteeseen”, Liimatainen kertoo.
Dna paljastaa erot
Sieniä on luokiteltu silminnähtävien ominaisuuksien perusteella jo yli kahdensadan vuoden ajan. Tietoa sienten perimästä on käytetty luokittelussa vasta noin kymmenen vuoden ajan.
Monia lajeja on vaikea tunnistaa ulkonäöstä, mutta erot dna:ssa ovat selviä.
Liimataisen väitöstyössä kootussa dna-tietokannassa on yli 200 seitikkilajia Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.
Seitikeillä on Suomessa tärkeä merkitys, sillä ne elävät symbioosissa monien puulajien kanssa ja kaikki taloudellisesti tärkeät puulajimme tarvitsevat seitikkejä kasvaakseen.
Kare Liimataisen väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 15.11.