Jatkuvalta tuntuvien teollisuuttamme koskevien kielteisten uutisten virrassa on piristävää löytää jotakin, jolla ainakin yritetään luoda uskoa Suomen tulevaisuuteen.
Vastikään julkaistussa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tilaamassa raportissa listataan nimittäin peräti sata keskeistä teknologiaa tai teknologista ratkaisua, joista voidaan jalostaa Suomeen uusia tuotteita ja palveluja.
Itse raportti on tiukassa tieteellisyydessään lähes hengästyttävää ja samalla monelle epäilemättä myös hyvin tylsää luettavaa.
Lisäksi monet esitellyistä ideoista saattavat tuntua nykytilanteen valossa melkein ufoilulta, mutta tulevaisuuteenhan tässä ollaankin katsomassa ja sen ennustaminen vaatii avarakatseisuutta ja jopa huimapäisyyttä. Raportin perusteella nimittäin vakuuttuu varsin nopeasti, että tulevaisuudessa entiselleen jää tuskin mikään.
Selvityksessä on siis listattu Suomen kannalta sata tärkeintä tulevaisuuden teknologiaa kahdessakymmenessä eri arvonluontiverkossa, joilla tarkoitetaan ”maailmanlaajuisten megatrendien ja kansalaisten tarpeiden kautta rakentuvia kysyntäryppäitä sekä yhteiskunnallisen muutoksen kenttiä.”
Jo mainituista arvonluontiverkostoista löydämme muun muassa henkilöauto- ja tavaraliikenteen automatisoinnin, oppimisen ja opetuksen yksilöimisen ja jopa viihteen, kulttuurin ja vaikuttamisen osallistuvat muodot.
Enemmän konkretiaa saadaan kuitenkin varsinaisista teknologialistauksista. Kun niitä on listattu näinkin paljon, listasta on muodostunut pakosta niin monipuolinen, että alle poimitut valinnat sen sisällöstäkin ovat väistämättä enemmän tai vähemmän sattumanvaraisia.
Sieltä löydämme muun muassa henkilökohtaisen oman kehon analysaattorin, synteettisen ruston korjaajan, suuret kosketusnäytöt, digitaalipeilit, kvanttitietokoneet, robottiautot ja -räätälit, keinotekoiset lihakset, itseään korjaavan keinotekoisen ihon, teräsbetonin korvaavat rakennusmateriaalit, nanosellun ja mikrosellun, tehokkaat ja kevyet aurinkopaneelit, lentävät tuulivoimalat ja vedyn edullisen säilytyksen nanorakenteiden avulla.
Muutamat ideoista ovat jo kokeiluvaiheessa, mutta toisaalta niin ikään listauksista löytyvät mahdollisuudet kuten nanoradiot ja sarjavalmisteiset pienydinvoimalat voivat vaikuttaa lähes tieteisfantasioilta.
Sitäkin suurempi yllätys voi monelle olla se, että näillä ”radikaaleilla teknologisilla ratkaisuilla” ei kurkoteta kovinkaan pitkälle tulevaisuuteen, sillä listaukseen on valittu vain teknologiat, joiden pitäisi olla saatavilla viimeistään vuonna 2020 ja joiden vaikutus voisi olla mahdollisimman laaja vuoteen 2030 mennessä.
Tähän mennessä on siis saatu aikaan VTT:n avustuksella 186-sivuinen raportti, jota radikaalit teknologiat -jaoston puheenjohtaja, kansanedustaja Ville Vähämäki (ps.) kehuu estoitta Euroopan ja jopa maailman mittapuulla ainutlaatuiseksi.
Julkilausuttuna tavoitteena on, ettei raportti jää vain teknologioiden listaukseksi, vaan sitä kehitetään ja päivitetään edelleen. Siihen ei myöskään ole tarkoitus jäädä kiinni, vaan tavoitteeksi on otettu, että listalle voi nostaa myös uusia teknologioita ”haastamalla” listalla jo olevia teknologioita. Käytännössä haastaminen tapahtuisi siten, että haastaja esittää näyttöön perustuvia argumentteja uuden teknologian puolesta ja tämä näyttö asetetaan mahdollisimman läpinäkyvästi paneelin arvioitavaksi.
Aloitus on hieno. Toivottavaa vain on, että myös käytännössä huolehditaan näiden mahdollisuuksien toteutuksesta, ei vain paperilla.
Suomessa on tehty aivan tarpeeksi kunnianhimoisia suunnitelmia ja listauksia, jotka ovat päätyneet lähes saman tien arkistoihin pölyä keräämään.