Kolumni

Suomen ri­vi­ko­mis­saa­ris­ta tulee kova kä­den­vään­tö

Puhemies Paavo Lipposen ehdokkuudesta komission puheenjohtajaksi tehtiin suuri kansallinen kysymys.

Puhemies Paavo Lipposen ehdokkuudesta komission puheenjohtajaksi tehtiin suuri kansallinen kysymys. Niin pääministeri Matti Vanhanen kuin koko hallituskin tukivat johdonmukaisesti SDP:n puheenjohtajaa komission korkeimpaan virkaan siksi, ettei kellään muulla suomalaisella ollut yhtä hyviä edellytyksiä tehtävään. Vain Lipponen täytti mitat.

Lipponen osoittautui kuitenkin huippukokouksen arvioissa köykäiseksi. Hänen nimensä pyöri Brysselin illassa ja yössä, ja pääministeri Vanhanen tarjosi häntä sinnikkäästi komission johtoon. Hän putosi kuitenkin loppusuoralla kärkinimien joukosta, ja vaikka ratkaisu siirtyi myöhemmäksi, Lipposen peli taitaa olla pelattu.

Samalla koko perusasetelma muuttui: muiden hallituspuolueiden lojaalisuus Lipposen ehdokkuutta kohtaan päättyi. Ulkomaankauppaministeri ja puolueensa varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki paljasti jo perjantaina keskustan kortit, kun hän ehdotti puoluekokouksessa Tampereella Suomen komissaariksi tohtori Olli Rehniä, joka työskentelee pääministeri Vanhasen talouspoliittisena neuvonantajana.

On vain ollut ajan kysymys, kuka tekee tuon ehdotuksen keskustassa ja koska. Rehn on toiminut komissaari Erkki Liikasen kansliapäällikkönä Brysselissä ja on seurannut komission työskentelyä mahdollisimman läheltä. Hän on keskustan ykkösnimi rivikomissaariksi.

Rehniä suosii sekin, että ratkaisun avaimet ovat pääministeri Vanhasella. Hän tekee ehdotuksen komissaarista hallitukselle, jolle kuuluu päätösvalta asiassa. Vanhanen ei voi kuitenkaan toimia tyhjiössä ja esittää, mitä mieli tekee. Hänen on pakko neuvotella niin SDP:n kuin RKP:nkin kanssa hallituksen sisäpiirissä.

Pienin hallituspuolue RKP asetti jo pari viikkoa sitten puoluekokouksessaan komissaariehdokkaakseen Astrid Thorsin. Hän on hankkinut kansainväliset kannuksensa europarlamentin jäsenenä. Thorsin on määrä palata Suomen eduskuntaan, kunhan hänen kautensa EU:n parlamentissa päättyy.

Thors edustaa RKP:n eliittiä. Hän pyrki toissa vuonna Pietarsaaren puoluekokouksessa Jan-Erik Enestamin paikalle puoluejohtajaksi ja oli vähällä onnistua. Konkari Enestam voitti hänet vain 19 äänellä. Äänestystulos oli 138-119.

Thorsin vahvuuksia ovat ympäristöön, elintarviketurvallisuuteen ja sisämarkkinoiden toimintaan liittyvät asiat - sekä sukupuoli. Olisi ihme, jos Thorsin puolesta ei esitettäisi puheenvuoroja, joiden mukaan Suomesta pitäisi valita komissioon miehen jälkeen nainen.

Kokoomuksella on myös takataskussaan kova nimi: Sauli Niinistö. Hän haastoi julkisesti Lipposen ilmaisemalla kiinnostuksensa komission puheenjohtajaksi pari viikkoa sitten kokoomuksen puoluekokouksen alla.

Niinistön ongelmaksi muodostui se, ettei Vanhanen suostunut ajamaan komission johtoon ketään muita kuin Lipposta huolimatta siitä, että konservatiivit säilyttivät asemansa parlamentin suurimpana ryhmänä Euroopan parlamentin vaaleissa.

Onko Niinistö kiinnostunut myös rivikomissaarin virasta? Sillä ei ole merkitystä, koska on päivän selvää, ettei Vanhanen esitä oppositiopuolueen edustajaa Suomen komissaariksi. Vanhasella ei voi olla tässä vaiheessa keskustan johtajana ketään muuta ehdokasta komissioon Suomesta kuin Rehn. Lehtomäki on toistaiseksi vain teoreettinen vaihtoehto Rehnille.

Keskusta on jäänyt alakynteen Vanhasen hallituksen aikaisissa huippunimityksissä. Se on saanut punamultahallituksen aikana vain entisen puheenjohtajansa Esko Ahon huippuvirkaan, Sitran yliasiamieheksi. Sosiaalidemokraatit ovat vieneet muut namupalat.

Mitä tekevät sosiaalidemokraatit? He tuskin luopuvat suosiolla komissiopaikasta, jolle presidentti Martti Ahtisaari nimitti aikoinaan vastoin Esko Ahon hallituksen esitystä demarien Erkki Liikasen. Lähtevätkö he ajamaan Lipposta rivikomissaariksi ja kelpaako tehtävä Lipposelle?

Lipponen on itse sanonut, ettei hän ole kiinnostunut muista kuin komission huipputehtävistä. Tavallinen komission jäsenyys ei ole häntä varten. Olettaen, että lausunto pitää paikkansa myös uudessa tilanteessa, SDP:n on iskettävä pöytään riittävän kova nimi voidakseen haastaa Rehnin.

SDP:llä ei ole kuin yksi ainoa henkilö, joka voisi lyödä meriiteillään Rehnin laudalta. Hän on ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Hän tuntee suuret EU-asiat kuin omat taskunsa rampattuaan huippukokouksissa ja ministerineuvostossa pitkään. Tuomiojakin on tohtori koulutukseltaan ja hänen kielitaitonsa on erinomainen. Hän tuntee lähes kaikki tärkeät poliittiset henkilöt EU:ssa. Jos Rehnin ja Tuomioajan ansiolistat laitetaan rinnakkain, Tuomioja vetää pitemmän korren.

Tuomiojan voisi pysäyttää vain poliittisin perustein. Mikäli Vanhanen pitää esittelijänä tiukasti kiinni siitä, että komissaarin paikka kuuluu keskustalle, ratkaisijan paikalle nousee Enestam. RKP asettuu todennäköisemmin tukemaan keskustan kuin SDP:n ehdokasta.

Tuomiojan ehdokkuuteen liittyy kiintoisa sivujuonne. Jos hän suostuu puolueensa ehdokkaaksi komissioon ja tulee nimitetyksi, hän lentää saman tien ulos SDP:n puheenjohtajapelistä. Demarien sisäistä tilannetta ajatellen tällainen ratkaisu sopisi hyvin sekä Lipposelle että puoluesihteeri Eero Heinäluomalle.

Lipposelle se olisi mannaa siksi, ettei Tuomiojasta voisi tulla vuoden kuluttua hänen seuraajaansa SDP:n puheenjohtajana. Puoluetta kun ei voi johtaa ulkomailta.

Heinäluoman tiellä SDP:n johtoon taas olisi yksi nimi vähemmän. Hänen intresseissään on saada junailtua Tuomioja Brysseliin.