Agrippa on tällä hetkellä vanhin edelleen ilmestyvä suomenkielinen, päiväkirjamainen julkaisu - se on syntynyt ennen kuin jokaisessa varteenotettavassa lehtimainoksessa oli verkko-osoite. Vuosien varrella olen alkanut vierastaa nimitystä verkkopäiväkirja, ja nykyään kutsun tätä vain Agripaksi. Myös Agripan ulkonäkö on muuttunut paljon, mutta olen jättänyt muutoksen näkyviin. Se kertoo hellyttävästi kehityksen kehittymisestä.
Kanerva Eskola aloitti verkko-Agripan vuonna 1995, kun hän opiskeli Tampereen yliopistossa tiedotusoppia ja Suomen kirjallisuutta. Hänen kulttuuriperheessään on aina kirjoitettu; koulutytöstä asti Kanervakin on raapustanut ajatuksiaan päiväkirjoihin, jotka ovat kaikki olleet nimeltään Agrippoja.
Vuosien varrella nettipäiväkirjan ajatus on muuttunut, mutta Kanerva muistelee alun perin halunneensa vastapainoa tieteelliselle kirjoittamiselle. Toisaalta Tampereen yliopisto oli tehnyt verkkosivujen rakentamisen helpoksi.
Alusta lähtien Kanerva Eskola hahmotti kirjoittamisensa julkiseksi. Agripan minä ei ole täsmälleen sama kuin hän itse. Hän miettii tarkoin, mitä haluaa kertoa ja mitä ei.
"Tuleva aika näyttää, olenko tehnyt tyhmästi kirjoittaessani verkkoon. Kun olen miettinyt niin paljon, nyt tuntuu, etten ole kävellyt hirveästi rajojen yli."
Kanerva ihmettelee kohutun nettikirjoittajan Panu Rajalan naiiviutta, kun tämä on sanonut, ettei ymmärtänyt tekstejänsä julkisiksi. Kanerva on yrittänyt olla solidaarinen läheisilleen ja tuttavilleen. Yksi tärkeä sääntö on se, että hän pyrkii olemaan kirjoittamatta ihmisestä, jolle on vihainen. Jos vihansa kirjoittaa muistiin, se pysyy helpommin osana elämää, vaikka tunnekuohu menee ohi.
Kanerva Eskolaa kirjoittaminen auttaa, kun jokin mietityttävä asia "pitää poistaa systeemistä". Sen jälkeen vapautuu tilaa uusille ajatuksille. Tavallista, salaista päiväkirjaa hän ei nykyään pidä, jos on mahdollista kirjoittaa verkkoon. "Ei elämäni niin ihmeellistä ole", hän naurahtaa.
"Joskus kun tulee ylilyövä tunnepurske, kirjoitan sen paperilapulle ja tungen talteen. Olen arkistoijaluonne. Tekee mieli säilyttää semmoisia juttuja, joista pääsee johonkin kohtaan elämää - siihen tapaan kokea, joka oli silloin."
Tällä hetkellä Kanerva tosin harjoittelee sitä, että pystyisi pysymään kiinni nykyajassa eikä odottaisi koko ajan tulevaa tai muistelisi mennyttä. "On helpompi elää, jos ei ole aina välissä vaan kohdalla."
Kysymykseen, onko verkkoon kirjoittamisessa mukana narsismia, Kanerva puuskahtaa iloisesti: "Kysy vain kuinka paljon!" Vaikka hän kirjoittaa ennen kaikkea kuin itselleen, hänestä Agripassa on myös ikään kuin poliittinen puoli: maailma saattaisi olla parempi paikka, jos ihmiset tietäisivät, että muut ajattelevat kuten he itse.
Kanerva työskenteli toimittajana Aamulehdessä valmistuttuaan maisteriksi. Tämän vuoden alussa hän muutti Tampereelta kustannustoimittajaksi Jyväskylään, lähelle kotiseutuaan. Avioero, muutto ja uusi työ ovat vieneet aikaa ja voimia niin, että välillä Agrippa on ollut hiljaa. Pienen kriisin ja tauon aiheutti myös uusien laskurien paljastama suosio: Kanervan sivuilla käy vähintään satoja, jopa tuhansia lukijoita kuukaudessa.
Pitkään elänyt verkkojulkaisu toimii nykyään kahdensuuntaisesti. Ellei uusia merkintöjä tule, lukijat alkavat kysellä sähköpostitse, missä Kanerva piileskelee. Hän saa myös paljon postia, jossa ihmiset haluavat puolestaan vaihtaa elämästään jotain Kanervan kanssa.
Agripan osoite www.iki.fi/kanerva/
