Se on itse asiassa varsin vahva linjaus.
Ensimmäiset kommentit pääministeri Jyrki Kataisen Eurooppa-puheesta ovat olleet vähätteleviä. Ei visiointia, ei suurta linjanmuutosta. Suomi haluaa olla niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään. Kuulostaa ihan 1990-luvun puoliväliltä ja silloiselta pääministeri Paavo Lipposelta, jonka tavoitteena oli viedä Suomi ”ytimiin” eli mukaan kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon Euroopassa, joka koskee Suomea ja johon Suomen on syytä vaikuttaa.
Myönnettävä on, että puhe ”reiluudesta” vaikuttaa näissä oloissa jopa naiivilta, kun veronmaksajat joutuvat auttamaan taloutensa sotkeneita jäsenmaita ja niiden pankkeja. Eihän apusitoumuksia tehtäisi, ellei olisi pakko. Pankkien hallitsematon kaatuminen tuhoaisi talouden nähtyä paljon pahemmin, mikä taas tuntuisi kaikkein vakavimmin juuri tavallisten ihmisten arjessa.
Talouskriisissä osoitettu yhteisvastuullisuus ja solidaarisuus eivät pohjaa reiluuteen vaan välttämättömyyteen. EU-päättäjät ovat toimineet kuten Tuntemattoman sotilaan luutnantti Koskela, joka halusi valita pienimmän riesan tien.
Kataisen puheen leimaaminen visiottomaksi ja jopa tyhjäksi on kuitenkin liioittelua sekin. Halutessaan Suomen olevan maltillisesti myötämielinen suhtautumisessaan integraatioon hän lähettää itse asiassa varsin vahvan viestin: Suomi on ja pysyy EU:n jäsenenä ja osallistuu Unionin rakentamiseen, mikäli se hänestä riippuu. Puhe oli ilman muuta tarkoitettu ennen kaikkea sisäpoliittiseen kulutukseen.
Muotoilu ei voinut olla tuota vahvempi, jotta hän välttyisi eurointoilijalta hetkenä, jolloin jälleen yksi EU-maa eli Kypros on muiden avun tarpeessa.
Kun ottaa huomioon Suomen aiemmat sitoumukset ja Kyproksen akuutin kriisin, puheen ajankohta huomioon ottaen Kataista voi pitää jopa rohkeana. Eurokriitikot tuskin jättävät tilaisuutensa käyttämättä: Katainen saa vielä kuulla monta kertaa ”reiluudestaan” velkaisten auttamisessa.
Suomalaisen EU-keskustelun on vallinnut näköalattomuus. Syynä on tietysti talouskriisin aiheuttama raivo. Etelä-Euroopan jäsenmaat nähdään liiaksi suomalaisia veronmaksajia huijaavina loisina. Tai ainakin puolueet kuvittelevat kansan enemmistön ajattelevan noin. Seurauksena on ollut koveneva Eurooppa-politiikka, jonka äänekkäimpiä edustajia ovat olleet suuren vaalivoiton vuonna 2011 saaneet perussuomalaiset.
Kannatuksensa laskun pelossa muut puolueet ovat myötäilleet kriitikoita.
Kaikki talouskriisit loppuvat aikanaan, niin tämäkin. Kataisen puheenvuoro oli korostetun maltillinen luultavasti myös siksi, että hän tiesi Suomessa toimivien ulkomaiden edustustojen raportoivan sen tarkkaan.
On aivan paikallaan lähettää Euroopan pääkaupunkeihin myös sellaisia signaaleja, jotka korostavat Suomen halua rakentaa EU:ta. Juuri nyt ne eivät voi olla kuin maltillisia, sillä kuka uskoisi änkyräksi leimattua Suomea, jos se yhtäkkiä rakentelisi pilvilinnoja maanosan uudesta poliittisesta arkkitehtuurista.