Ennen vanhaan oikeuslaitoksen arvostelu oli suorastaan pyhäinhäväistykseen verrattava rikos. Mutta kun ajat vapautuivat, on oikeuden päätöksiäkin voinut arvostella. Joku on tehnyt sen kainommin, joku ronskimmin.
Ennen joulua oli kahvi mennä väärään kurkkuun, kun pääministeri ojensi eduskunnan edessä korkeinta hallinto-oikeutta. Paavo Lipponen hermostui KHO:n kielteisestä Vuotos-päätöksestä, jota perusteltiin hankkeen laajoilla ja haitallisilla ympäristövaikutuksilla.
Lipponen on arvostelussaan aivan oikeassa. Niitä lajeja, joita pitäisi suojella kieltämällä Vuotos-hanke, esiintyy Lapissa yllin kyllin. Ja muuallakin.
Vuotos-hanketta ei kannattanut perustella työpaikoilla. Niitä on aina luvattu suojelun vastapainoksi, mutta anti on jäänyt hyvin vähäiseksi. Sen sijaan voi surkutella Pelkosenniemeä, Sallaa ja Savukoskea saamatta jäävistä verotuloista.
Vuotos-päätöksen jälkeen vähänkin järkevä lähtee livohkaan koko Lapista. Ja tämä kai on jatkuvan suojelun tarkoituskin. Lapista ja koko Pohjois-Suomesta halutaan reservaatti.
Tilanne on suorastaan surkuhupaisa. Siinä missä Hitler epäonnistui, Greenpeace ja saksalaiset lehdenkustantajat onnistuvat - KHO:n avustuksella. Pohjoisesta Suomesta tulee lammaslaidun ja saksalaisten lomanviettoparatiisi. Enää ei saksalaissaappaissa patsastelevia ajeta rajan taakse. Eihän nyt sentään, EU-kumppania.
Suomen oikeuslaitos on suistunut myrskyn silmään, josta se ei näytä pääsevän ylös. Korkein oikeus sekoilee sananvapauden kanssa. Korkein hallinto-oikeus ei juuri nähnyt laittomuuksia Natura-valmistelussa, vaikka maanomistajien perusoikeuksia poljettiin.
Tästä huolimatta MTK:n puheenjohtajan Esa Härmälän arvostelu hätkähdyttää kovuudellaan. Hän syyttää Maaseudun Tulevaisuudessa oikeusjärjestelmää ja lainkäyttöä "selvästä politisoitumisesta".
"Omaisuuden suojaa, ainakaan silloin kun se koskee maaomaisuutta, ei kunnioiteta sillä tavalla kuin lakiin on kirjoitettu. Tämä näkyy muun muassa Natura-ratkaisussa." Härmälä haluaa testauttaa Eurooppa-tason tuomioistuimissa, onko Suomi tehnyt Naturassa oikein.
Siitä se revohka syntyy, jos KHO:n Natura-päätös todettaisiin eurooppalaisten arvojen vastaiseksi.
Jatkuva arvostelu on oikeuslaitoksen kannalta arvaamatonta sytykettä. Se on vastoin kaikkia vallanjaon periaatteita. Lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan tulee pitää näppinsä erossa oikeudenkäytöstä.
Oikeuslaitoksen päätökset ovat vääriä vain, jos ne ovat lainvastaisia. Muuta ei voi oikeusvaltiossa edes ajatella. Koska eduskunta säätää lait, se on syypää siihen, jos oikeuksista pullahtaa kehnoja päätöksiä. Lait ovat liian avoimia, liian yleisiä. Ja se on eduskunnan oma vika.
Koska kansanedustajat eivät ole rohjenneet tiukasti päättää, mitä he lailla haluavat, eduskunta on jättänyt tulkintavallan oikeudelle. Oikeuslaitos on uskottavuuskriisissä, mutta syypää on eduskunta.
Kansanedustajien sekoilu näkyy siinäkin, että tämän eduskunnan aikana on säädetty lakeja, joiden rikkomisesta ei seuraa rangaistusta, kun valvonta on niin vaikeaa. Polkupyöräilijöiden kypäräpakko on juuri tällainen laki. Joko kypärän käyttämättä jättämisestä rangaistaan tai sitten koko laki on turha.
On niitä muitakin turhanpäiväisiä lakeja, joita ei voida valvoa. Mitä enemmän puheripuliset radioaalloilla melskaavat, sitä ahkerammin eduskunta säätää lakeja, joilla ei ole mitään merkitystä.
Mutta onpahan saatu aikaan laki ja rajoitukset. Olkaamme onnellisia.