Oslon keskustasta on helppo löytää Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti, eikä tarvitse edes hypätä vaaleansiniseen raitiovaunuun. Keskusrautatieasemalta on instituuttiin lyhyehkö kävelymatka.
Kulttuuri-instituutin uudet tilat sijaitsevat suositun turistinähtävyyden Akerhusin linnan ja linnoituksen kupeessa.
Keskeisellä Kvadraturen-korttelin alueella toimii lukuisia gallerioita, kahviloita ja useita isoja museoita: nykytaiteen museo, arkkitehtuurimuseo, valokuvamuseo, teatterimuseo. Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti on alueella hyvässä seurassa, mikä auttaa sen saavutettavuutta.
Instituutin tilat ovat kätevästi katutasossa ja kellarikerroksessa. Ulos päin instituutti näyttää kuvataidegallerialta.
Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti onkin Suomen näyteikkuna - aivan niin kuin muutkin 15 itsenäistä Suomen kulttuuri-instituuttia maailmalla.
Kalotti ja Venäjä esiin
”Meillä on etuna hyvä sijainti ja kauniit 200 neliön tilat, joihin olemme tyytyväisiä. Nyt on haasteena saada vähitellen ihmisten tietoisuuteen, mitä me teemme ja edustamme”, toteaa maaliskuussa instituutin johtajana aloittanut Anita Björklund.
Lähinnä instituutin omat tilat soveltuvat näyttelyille ja esitelmätilaisuuksiin. ”Jos meillä on 40 henkeä, silloin on jo tupaten täyttä. Musiikin puolella on haettava yhteistyötä esimerkiksi paikallisten jazzklubien ja konserttisalien kanssa.”
Toukokuussa kulttuuri-instituutissa oli esillä kuvataiteilija Vladimir FomininPeer Gynt -näyttely, 6. kesäkuuta avautui suomalaista muotoilua esittelevä Finsk Design.
”On hirveän tärkeää, että se mitä galleriassa näytetään on laadukasta - poikkeaa keskitasosta. Kilpailu on kovaa. Oslossa on noin sata galleriaa”, korostaa Anita Björklund.
Instituutin tiloja lainataan lisäksi esimerkiksi suomalais-norjalaiselle musiikkileikkikoululle ja pienelle kellaribändille Urban Kveens, Urbaanit kveenit.
Tavoitteena on kulttuuri-instituutin kehittäminen kontaktipisteeksi Norjan ja Suomen kulttuuri- ja taide-elämän välille, kiteyttää melko uusi johtaja.
”Pyrimme toimimaan koko maan laajuisesti. Jos suomalaiset taiteilijat esimerkiksi hakevat yhteyksiä Norjaan, toivoisin, että meitä käytettäisiin apuna. Voimme välittää näyttelyitä muuallekin Norjaan, eikä pelkästään omaan galleriaan ja Osloon.”
Anita Björklund visioi laajempia esittelykokonaisuuksia Kalottialueesta sekä Suomen ja Venäjän puoleisesta Karjalasta.
”On ajankohtaista tehdä yhteistyötä suomalaisten alueellisten taidetoimikuntien kanssa. Pohjois-Suomessahan yhteydet Suomen ja Norjan välillä ovat ennestäänkin vahvat.”
Norjasta ei löydy vastaavaa rakennelmaa: taiteen keskustoimikuntaa ja läänien taidetoimikuntia.
Kaksikon perustama
Viisivuotias Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti on Suomen kulttuuri-instituuttien verkossa ainutlaatuinen poikkeus, sillä sitä olivat perustamassa molemmat maat.
Muut instituutit ovat puhtaasti Suomen instituutteja eivätkä paikalliset valtiot ole niihin sidoksissa.
”Meidän säännöissämme on mainittu kaksipuolisuus, bilateraalisuus. Tosin siellä lukee, että perusrahoitus tulee Suomesta, mutta projektirahoitusta on mahdollisuus hakea molemmista maista”, kertoo Anita Björklund.
Perusrahoitus Suomesta on 1,2 miljoonaa Norjan kruunua vuodessa. Toistaiseksi Norja ei ole osallistunut instituutin rahoittamiseen. Projektirahoitusta instituutti sai Norjan puolelta viime vuonna 100 000 kruunua.
”Ne ovat olleet hyvin pieniä rahoja. Toivomme, että Norjan valtio osallistuisi instituutin rahoitukseen muutenkin kuin projekteissa, että voisimme pitää työsuhteessa myös norjalaisen kulttuurisihteerin ja lisätä yhteistyötä molempiin suuntiin.”
Instituutin taloutta häiritsee myös euron heikkeneminen Norjan vahvaan kruunuun nähden. ”Laskenut euron kurssi näkyy heti meidän neljännesvuosittaisessa budjetissa. Näissä pienissä rahoissa valuuttakurssin heilahtelutkin tuntuvat.”
Vihreää valoa?
Viime syksynä valittu Norjan kulttuuriministeri Svarstad Haugland ei päässyt instituutin juhlaseminaariin toukokuun lopulla, mutta hän tapasi silloin viimeisiä päiviään Suomen kulttuuriministerinä toimineen Suvi Lindénin kahdenkeskisessä neuvottelussa.
Myös Suomen Oslon-suurlähettiläs Ole Norrback on toiminut aktiivisena instituutin puolestapuhujana.
”Toivomme, että Svarstad Haugland tulee tutustumaan instituuttiin vielä ennen kesälomia”, sanoo Anita Björklund.
”Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on päästä Norjan valtion budjettiin, että olisimme varmoja vuosittain tulevasta summasta, eikä tarvitsisi projekti projektilta ja vuosi vuodelta hakea avustuksia.”
Tällä hetkellä instituutin palveluksessa on kolme henkilöä, johtajan lisäksi assistentti Astrid Rode ja norjalainen siviilipalvelusmies toimistoapulaisena.
Vuoden 2003 alusta Norjalais-suomalainen kulttuuri-instituutti aikoo hakea harjoittelijaa kansainvälisen harjoittelijavaihdon Cimon kautta. Kuuden kuukauden harjoittelujaksoissa ovat toisissa instituuteissa työskennelleet esimerkiksi taidehistorian opiskelijat.
”Kaikki ovat olleet hirveän tyytyväisiä harjoittelijoiden työpanokseen”, kehuu Björklund.
Tässä on pohjoissuomalaisille opiskelijoille oiva vinkki.
Korkeakustannusmaa Norjassa harjoittelijaa luvataan auttaa asunnon hankkimisessa.