Ruotsin puolustusministeri Sten Tolgfors kirjoitti lauantain Svenska Dagbladet -lehteen näkemyksiään Ruotsin ja Naton suhteista. Tolgforsilla oli asiasta tuoreita vaikutelmia. Hän oli juuri käynyt Vilnassa Naton puolustusministerien kokouksessa, jossa paikalla oli myös suomalaiskollega Jyri Häkämies.
Tekstissään Tolgfors asetti kolme ehtoa Ruotsin Nato-jäsenyydelle: on oltava laaja poliittinen tuki, on oltava kansan tuki -- ja lisäksi ratkaisevaa on, mitä Suomi tekee. Siitä ministerillä olikin mielenkiintoista tietoa. Hänen mukaansa Suomessa ei olla Natosta yksimielisiä, mutta ratkaisu voidaan tehdä aikaisintaan vuonna 2013, ja silloin jäseniä oltaisiin 2015.
Suomessa Natosta on puhuttu pitkään ja hartaasti, mutta ei siinä keskustelussa kukaan ole mitään vuosilukuja kiinni lyönyt.
Tolgfors ei kertomaansa aikataulua mitenkään perustele. Joko hän on sen keksinyt omasta päästään -- mikä on hyvin epätodennäköistä -- tai sitten joku Suomesta on välittänyt Tukholmaan niin sanottua parempaa tietoa. Toisin sanoen kertonut asioita, joita Suomessa ei poliittisesti ole korrektia ääneen mainita. On arkoja asioita ennenkin tuotu Ruotsin kautta julki, tosin se tapa hiipui Urho Kekkosen presidenttikauden jälkeen.
Miksi siis juuri 2013? Vuosiluvun taustan päättely ei suurta salapoliisityötä vaadi. Tarja Halosen presidenttikausi on ohi 2012, ja on selvää, että hänen aikanaan Suomi ei Natoon liity. Ruotsin puolustusministerin mielestä nähtävästi seuraava presidentti voisi hoitaa asian vuodessa.
Ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa. Katsotaan ensin ne presidentinvaalit ja myös niitä edeltävät eduskuntavaalit vuonna 2011.