Polkupyörä toi naisille uutta itsenäisyyttä satakunta vuotta sitten, kertoo suomalaisen pyöräilyn vaiheita valottava uutuuskirja. Ensimmäinen naisten polkupyörä tilattiin Suomeen tiettävästi vuonna 1889.
-- Naisten pyöräily herätti suurta innostusta, mutta myös pilkkaa ja paheksuntaa, kertoo tutkija Tiina Männistö.
Männistön artikkeli polkupyörästä suomalaisten naisten kulkuvälineenä sisältyy kirjaan Velomania! Pyöräily halki aikojen. Kirja liittyy Tampereella museokeskus Vapriikissa esillä olevaan polkupyöränäyttelyyn. Tampereella alkoi keskiviikkona myös kansainvälinen konferenssi, jonka aiheena on pyöräilyn historia.
Varhaisimpien korkeiden polkupyörien selkään naiset eivät pystyneet pitkine hameineen nousemaan, eivätkä heille tarkoitetut kolmipyöräiset mallit saavuttaneet kovin suurta suosiota. 1880-luvun lopulla käyttöön tulleet entistä matalammat polkupyörät saattelivat naisten pyöräilyn täyteen vauhtiin.
"Lähden piiaksi, jos en saa pyörää!"
Ensimmäisinä naisina pyörän satulaan nousivat kaupunkilaisneidit, mutta 1920--30-luvuilla polkupyörästä tuli maaseudun nuorten naisten ajopeli siinä missä nuorten miestenkin. Toisaalta vanhemmat naiset jättivät ajotaidon hankkimatta useammin kuin ikäisensä miehet.
-- Polkupyörä oli kaikkien, mutta erityisesti nuorten aikuisten kulkuneuvo, toteaa Männistö. Varakkaissa taloissa pyörä saatettiin ostaa rippilahjaksi, mutta köyhempien perheiden nuoret joutuivat säästämään sitä varten omista tienesteistään. Oman rahan hankkiminen oli tytöille vaikeampaa kuin pojille.
-- Eräskin nainen kertoo muisteloissaan uhanneensa lähteä piiaksi parhaimpaan työaikaan kesällä, jos ei saa pyörää, kertoo Männistö.
Hienolla naisella oli pyörä ja hattu
Maaseudun naiset pyöräilivät kauppa-asioille ja lehmiä lypsämään sekä pyyhälsivät pyörällä tansseihin ja iltamiin. Kätilöt tarvitsivat polkupyörää tämän tästä, kun he liikkuivat eri puolilla pitäjää auttamassa lapsia maailmaan.
Kirkonkylän postineiti ja opettajatar olivat monesti ensimmäisten polkupyörän hankkijoiden joukossa. Ennen pyöräilyn yleistymistä polkupyörä ja hattu olivatkin maaseudun lasten mielestä hienon naisen tärkeimmät tunnusmerkit.
Männistön mukaan polkupyörä vauhditti naisten itsenäistymistä ja paransi heidän toimintamahdollisuuksiaan, kun liikkuminen kävi helpommaksi. Naisten liikkuminen yksin ei kuitenkaan polkupyörän tullessa ollut enää sinänsä uutta, vaan etenkin maaseudun tilattomia naisia oli totuttu näkemään kylällä.
-- Voi sanoa, että pyöräilyn ja emansipaation välillä on ollut vastavuoroinen suhde. Pyöräily edisti edelleen jo alkanutta muutosta, sanoo Tiina Männistö.