Se alkoi sattumasta. Terttu Jussila löysi vintiltä pinon pellavasäkkejä. Hän päätti sommitella niistä joululiinan. Eikä kierrätys siihen jäänyt.
"Kuulin, että armeija poistaa varastojaan. Riensin ostamaan mantteleita, joista olen ommellut talvitakin ja palasista kootun kävelypuvun. Niitä on somistettu kirpputorilta löydetyillä turkiksilla", tekijä selostaa.
Jussila pystytti koululleen sota- ja pula-ajan naisten kekseliäisyydestä kertovan käsityönäyttelyn.
Kierrätettyjen ja tuunattujen töiden lisäksi esillä on suomalaisten naisten innovaatio, liipaisinlapaset. Ilmavoimien mantteli aitoine lutikka-nappeineen ja harmaa sotilaan kenttäpuku on kirjailtu ylellisen naisellisiksi.
"Sarka on oikea älykangas. Se pitää tuulta, eristää kylmää ja kuumaa, eikä pala. Kun sen tuulettaa ja oikoo, se on aina siisti ja käyttökunnossa", Jussila kiittelee. Puvut hän on tehnyt pitoa varten.
"Kysyy luonnetta pitää erikoisia vaatteita, mutta tottumus auttaa."
Luonnetta psykiatrian erikoissairaanhoitajalta, vaatturilta ja turkisompelijalta, nykyiseltä opiskelijalta, ei puutu.
Kierrätys ei ole asiana uusi, vaikka se onkin nyt suurta huutoa. Jussilan lapsuusmuistoihin kuuluu isoäidin ja äidin tarkka ja oivaltava taloudenpito, jossa mitään ei pantu hukkaan. Sieltä hän uskoo perineensä taidon säästää, sommitella ja nähdä esineet uudessa valossa.
"Käsitöitä ei voi tehdä väärin. Voi epäonnistua, mutta materiaalin voi käyttää johonkin muuhun."
Tämän päivän tuunaajille hänellä on yksi ohje.
"Etsikää laatua. Sanonta: villa muuttuu mullaksi, pellava kullaksi, on mielestäni hyvin kuvaava."
Vaikka Terttu Jussila ei itse ole sota-aikaa kokenut, se tuli häntä hyvin lähelle sairaanhoitajan työssä.
"Olen kuullut paljon painajaisunia, pitkään vaiettuja asioita ja ahdistusta. Tämä näyttely on kunnianosoitus niille Suomen naisille, jotka rakensivat maatamme työtä vaihtamalla, ottivat vastaan sodassa vammautuneet miehet ja ovat olleet heidän omaishoitajinaan ilman eri korvausta. Monet kuulemani kertomukset ovat läsnä töissäni."
Terttu Jussila on asunut eri puolilla Suomea ja perehtynyt kunkin asuinseutunsa historiaan ja kulttuuriin. Turusta maailmalle, Hämeen ja Pohjois-Karjalan kautta Pohjanmaalle ruotsinkieliseen Uuteenkaarlepyyhyn päätynyt tarmonpesä haaveilee ylioppilaaksi tulosta samaan aikaan tyttärentyttärensä kanssa.
"Tavoitteeksi olen asettanut, että opin ruotsia niin hyvin, että voin nauraa samoille vitseille naapureiden kanssa ja englantia niin hyvin, että voin keskustella luontevasti niiden neljän lapsenlapseni kanssa, jotka eivät puhu suomea."
Kerran opitut asiat ovat palanneet mieleen, kun Terttu Jussila on puurtanut Raudaskylän seniorilukiossa.
"Tämä on ihanaa! Opiskelu ja opettajien suhtautuminen on muuttunut 50 vuodessa. Meitä kannustetaan ja saadaan uskomaan, että pystymme miltei mahdottomiin suorituksiin."
Arkipäivän luovuutta ja kestävää
kehitystä, Terttu Jussilan
pula-ajan vaatteiden näyttely
Raudaskylän kristillisen opiston kirkkosalissa 8.12. saakka. Avoinna sopimuksen mukaan.