Metsämarjojen poiminta alkaa tälle suvelle kääntyä lopuilleen. Yhteenvedon teko siitä on vuosi vuodelta ikävämpää puuhaa. Poimijat ikääntyvät, nuoria puuha ei kiinnosta, ulkomailta tänne raahataan bussilasteittain köyhien maiden asukkaita hyödyntämään metsiemme ja soittemme rikkauksia.
Tätä rataa Suomen metsissä törmää muutaman vuoden kuluttua enää satunnaiseen karhuun tai ulkomaiseen marjanpoimijaan.
Marjojen hyödyntämisestä on tullut surullinen jatkokertomus, jossa suuria syyllisiä ovat maamme poliittiset päättäjät. Ratkaisevat virheet tehtiin EU:hun liityttäessä, kun luonnonmarjoille ei saatu minkäänlaista erityisasemaa. Unionin sisällä Tshernobylin läheltä poimittu mustikka on yhtä arvokas kuin Suomen puhtaissa metsissä kasvava herkku.
Keski-Euroopan marjanjalostusteollisuudelle halvan itäeuroopalaisen marjan vyöry oli ainakin hintojen osalta loistojuttu, mutta ruotsalaiselle ja suomalaiselle marjanpoimintaperinteelle se merkitsi kuoliniskua. Näissä maissa juuri kukaan ei enää vaivaudu venäläisillä hinnoilla marjametsään. Omiin tarpeisiin saatetaan vielä hakea sankollinen, mutta myyntiin poimivat enää vain eläkeläiset.
EU:n puolelta tuskin on ihmeemmin odotettavissa apua, kun toisessa vaakakupissa on mahdollisuus saada halpaa raaka-ainetta. Suomen on omin toimin tehtävä jotain, jos se haluaa tilanteeseen muutosta. Vientituki on yksi mahdollisuus, luonnonmarjojen tuonnin kieltäminen EU:n ulkopuolelta toinen. Niihin kumpaankin tarvitaan varmaan EU:n erikoislupa, koska ne ovat jonkinsorttisia kilpailun esteitä.
Suomalaiset marjanvälittäjät ja -jalostajat harjoittavat epäisänmaallista toimintaa rahtaamalla halpaa marjaa Venäjältä kotimaan tarpeisiin. Tämän toiminnan pysäyttäminen on vähintä mitä nykytilanteessa voisi vaatia. Jos itärajan takaa ei pursua halpaa mustikkaa, puolukkaa ja hillaa, voi ainakin toivoa hintojen kohoamista.
Rajat voidaan panna kiinni paitsi marjoilta, myös marjanpoimijoilta. Virolaisille ja muille EU-kansalaisille ei ilmeisesti voi tehdä mitään, mutta venäläiset ja valkovenäläiset voidaan pysäyttää eväämällä työluvat. Halpa työvoima painaa hintoja alas, se on tuttu periaate kaikilla teollisuudenaloilla.
Eräs välittäjä aikoi lennättää menneelle sesongille marjanpoimijoita Thaimaasta. Vaikka työlupia ei myönnetty, on tämä niin uskomaton idea, että luulisi sen soittavan herätyskelloja. Siis lentokonekyydillä Suomeen poimijoita toiselta puolelta maapalloa! Seuraavaksi varmaan sankon heiluttajia ollaan tuomassa Kiinasta, missä nälkärajalla elää kymmeniä miljoonia ihmisiä.
Miksi marjakansan ulkomaalaistumisesta pitäisi olla huolissaan? Ensinnäkin sen vuoksi, että Pohjois-Suomessa ei ole liikaa elontomahdollisuuksia. Nyt työttömille jaetaan ilmaista rahaa valtion pussista ja samaan aikaan Suomeen rahdataan ulkomaalaisia tekemään sitä mitä suomalaiset voisivat itse tehdä.
Ihmisten vapaa-ajanvietolla on turha moralisoida. Silti voisi kansankynttilän tyyliin sanoa, että metsässä samoaminen on terveellistä, rentouttavaa ja antoisaakin jos siitä joku vielä maksaisi kunnolla.
Seuraava kysymys on voimakas kärjistys, mutta välipitämättömyys tätä asiaa kohtaan on suuri, ettei hyssyttelyllä pääse mihinkään. Ovatko puolustusvoimiemme johtohenkilöt missään vaiheessa miettineet sitä, että pian Suomen metsissä osaa kulkea enää idästä tullut marjanpoimija?