Syksyn työehtosopimuskierros lähti liikkeelle kahdella vientialalla järkevin palkankorotuslukemin.
Vastuullinen korotustaso tukee talouden pitkäkestoista tervehtymistä ja työllisyyttä.
Työmarkkinatermein ”päänavaus” eli uuden sopimuskierroksen ensimmäinen neuvottelutulos puristettiin maanantaina kokoon teknologiateollisuudessa ja kohta sen perään kemianteollisuudessa. Nämä sovut ovat kansakunnan kannalta merkittäviä siksi, että ne ohjaavat perässä tulevien sopimusten tasoa.
Kaksi ensimmäistä neuvottelutulosta tarvitsevat vielä liittojen päätöksentekoelinten hyväksynnän. Jos sovulle näytetään vihreää, sopimuskierroksen voi sanoa lähteneen liikkeelle vastuullisesti.
Luvatut korotukset takaavat sekä ostovoiman kasvun että kahden vientialan kilpailukyvyn. Talouden piristyminen varmasti avitti sopimukseen pääsyä.
Tyytyväisyydestä hyristään todennäköisesti myös hallituksessa. Kaiken sote-sähellyksen jälkeen tulee pitkästä aikaa hyviä uutisia.
Jos nyt linjattu korotustaso pitää, työmarkkinoilla ei syödä kilpailukykysopimuksen hedelmiä. Tämä tukisi pyrkimystä kohti hallituksen työllisyystavoitetta vaalikauden kääntyessä jo loppupuolelle.
Samalla näyttää käyvän toteen myös hallituksen hellimä tavoite vientialojen palkkajohtajuudesta eli "Suomen mallista" ikään kuin kyökin kautta. Varsinaista sopimustahan asiasta ei saatu työmarkkinaosapuolten kesken aikaan.
Teknologiateollisuudessa lähtökohtana on, että palkantarkistusten suuruus ja toteutustapa neuvoteltaisiin paikallisesti. Jos ratkaisua ei synny, palkkoja korotetaan kahden vuoden aikana yhteensä 3,2 prosenttia liittojen sopimalla tavalla. Samaan haarukkaan päädyttiin kemianteollisuudessa.
Kolmannella merkittävällä vientialalla eli metsäteollisuudessa neuvotteluja käydään hiljaisuudessa. Varmaa on, että työnantajat joutuvat antamaan periksi epärealistisista nollakorotuspuheistaan. Sopiminen joustoista ja ulkopuolisen työvoiman käytöstä ei muuten etene.
Olennaista on, että nyt määriteltyä korotustasoa ei seuraavissa neuvotteluissa käytetä ponnahduslautana kovemmille vaatimuksille. Korotusten lähdöstä laukalle on meillä riittävästi karuja kokemuksia – vaikkapa viime vuosikymmenen finanssikriisin alta. Toivottavasti myös liittojen hallintoelimissä muisti yltää vähintään kymmenen vuoden päähän.
Vuodenvaihteen ympärillä on katkolla kasa palvelualojen ja julkisen puolen työehtosopimuksia. Paine samaan ruotuun asettumisesta vientialojen kanssa on nyt kova.
Julkisalan koulutettujen Jukon ja opetusalan OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen totesi, ettei julkinen sektori voi jäädä yksityisen linjasta. Toisin sanoen yli meno lienee jo suljettu vaihtoehtojen ulkopuolelle.
Julkisella sektorilla kiky-sopimukseen kuulunut lomarahojen leikkaus jätti haavoja. Sekä kolmen prosentin korotuksia että täysien lomarahojen palautusta ei liitoissa kuitenkaan kannata odottaa.
Sähköliiton lakko on tämänkertaisen kierroksen outo sivujuonne. Kansalaiset pannaan kärsimään järjestöjen keskinäisistä toimivaltariidoista. Malliesimerkki huonosta työmarkkinakulttuurista.