Samaan aikaan kun poliitikot ja ekonomistit kinaavat kilpailukykysopimuksen taloudellisista vaikutuksista työmarkkinoilla, katse on kääntynyt jo tulevaan syksyyn ja seuraavaan neuvottelukierrokseen. Viime päivinä kuultujen puheenvuorojen perusteella luvassa on isoja ongelmia.
Ärhäkät puheet, ehdottomat linjaukset ja uhkavaatimukset ovat neuvottelujen alla toki perinteistä viestintää vastapuolelle ja oman leirin psyykkaamista. Silti tulevaan kierrokseen liittyy niin vaikeita periaatteellisia aineksia, että syksystä ja talvesta tulee näillä näkymin väkisin rauhaton.
SAK ja sen puheenjohtaja Jarkko Eloranta purkivat viikolla pettymystään siihen, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti irtisanovansa kaikki niin sanotut keskusjärjestösopimukset.
Palvelualojen ammattiliiton PAMin Ann Selin piti linjausta sodanjulistuksena. Pienestä asiasta ei olekaan kysymys, sillä keskusjärjestöjen kesken on sovittu esimerkiksi luottamusmiesten korvauksista sekä irtisanomisia ja lomautuksia koskevista sopimuksista.
SAK:lainen huoli asiassa nousee ainakin kahdesta lähteestä. Ensinnäkin, jos keskeisiä käytäntöjä ei ole kirjattu sopimuksiin, niistä on aina helpompi luistaa.
Toiseksi EK:n linjaus merkitsee SAK:n oman roolin heikentymistä työmarkkinoilla. EK:n valtaa taas ovat jo jonkin aikaa niistäneet suomalaiset teollisuuden ja palvelualojen yrityspomot. Kun tavoitteena on viedä sopimista työpaikoille, valtakunnalliselle keskusjärjestölle löytyy yhä vähemmän roolia.
EK:n linjauksissa näkynee myös se, että keskusjärjestön puheenjohtaja ei enää ole vientiteollisuuden vuorineuvos vaan operaattori Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila, palvelualojen edustaja.
Mattilan työmarkkinapoliittisista näkemyksistä kertoo jotain se, että hän ei tietojen mukaan kannattanut viime keväänä keskusjärjestön hallituksessa kilpailukykysopimuksen hyväksymistä.
Päättyvä viikko toi monille ammattiliitoille ja hallitukselle toisenkin huonon uutisen. Hallitus on perännyt Suomeen uudenlaista palkkaneuvottelumallia, ”Suomen mallia”, jossa vetovastuun ottaisivat suuret vientialat yhdessä. Keskiviikkona metsäteollisuus kuitenkin ilmoitti hoitavansa neuvottelunsa omin päin ilman muita.
Kielteinen näkymä on nyt, että vahvistunut metsäteollisuus höllää palkkanyörejään, mikä asettaa pohjan muiden toimialojen ja myös julkisen sektorin reippaille palkkavaatimuksille. Kikyn jälkeen kehityskulku olisi hallituksenkin näkökulmasta painajainen.
Metsäteollisuuden päätöstä ei voi pitää yllätyksenä. Jo viime kesänä toimiala loikkasi ulos EK:sta. Valitettavaa vain on, että alan linjaus on kuolinisku pyrkimykselle luoda neuvottelumalli, joka olisi hyödyllinen koko kansantalouden kannalta.
Tuleva syksy osoittanee viimeistään sen, että entinen aika ei palaa Suomen työmarkkinoille.
On suuri kysymysmerkki, kuinka nopeasti ja miten uuteen sopeudutaan. Todennäköisesti lukemattomien konfliktien kautta.