Turisti törmää hänen hautapaikkaansa helposti, vaikkei hautausmaalla kuljeskelisikaan. Kuka hän siis on?
Hän on Augustin Ehrensvärd (1710-1772), Suomenlinnan rakentaja, joka sai viimeisen ja komean leposijan hallitsijansa Kustaa III:n läsnäollessa juuri Suomenlinnaan. Kenttämarsalkkana kuolleen Ehrensvärdin arkku siirrettiin vuonna 1783 Suomenlinnan Susisaaren linnanpihalle.
Tämä äitinsä puolelta Mannerheim-suvun jäsen oli linnoitustöissä Suomessa 1748-1757 ja loi saaristolaivaston, jollaisella hänen kuolemansa jälkeen voitettiin kömpelöt vihollisen kaleerit. Kysymyksessä oli Ruotsinsalmen taistelu vuonna 1790.
Aikakautensa upseerin ja herrasmiehen tapaan Ehrensvärd-suvun ainakin Suomessa maineikkain edustaja piti kuvitettua matkapäiväkirjaa (kuten nuorempikin sukulaisensa) matkustaessaan kesällä 1747 suunnittelemaan linnoituksia Suomeen.
Nuoremman sukulaisen (eversti C.A. Ehrensvärdin) Italian-matkasta 1780-luvulta on ilmestynyt päiväkirjan pitäjän itsensä kuvittamana kirja suomeksi kutakuinkin samoihin aikoihin kuin tämä Suomeakin koskeva. Kysymys on sattumasta tai pikemminkin vanhojen matkakuvausten nousevasta trendistä, koska kirjoilla on eri kustantajat.
Ehrensvärdin muistiinpanot Suomen-matkalta ovat säilyneet kahtena erillisenä päiväkirjana, joista on myöhemmin koottu hänen matkojansa käsittelevä kirja.
Jälkimaailmalle merkityksellisempiä kuin tekstit ovat Ehrensvärdin piirustukset ja laveeraukset. Hänen matkaltaan jättämästä materiaalista on todettu, että päiväkirjojen osuus on niukka, mutta onneksi kirjoituksia täydentää piirustusmateriaali. Sen myötä Suomi herää eloon: Suomen maisemista ei paljoakaan tiedetty ennen tuota Ehrensvärdin matkan vuotta 1747.
Lyhyet tekstitkin tarjoavat herkkupaloja: sellaisia ovat kuvaukset laiskoista ja piittaamattomista suomalaisista, iljettävistä kievarinemännistä, tuulimyllyjen hölmöläismäisistä sijainneista, koska ne sijaitsivat aivan vesivoiman vieressä.
Ehrensvärdillä on silmää kauniisiin naisiin - esimerkiksi neiti Anna JulianaClodt jää aikakirjoihin yhtenä kauneimmista hänen koskaan näkemistään naisista. (Asianomaisen kaunottaren sukuun, Clodt von Jürgensburgiin, Suomen kulttuurihistoria sittemmin törmää Järnefelteissä). Makuaistikin pysyi matkaajalla tallella: niin suuret ylistykset saa Kumlingen juusto.
Vanha matkaraportti onkin mielenkiintoinen taidekirjana ja vertailukohtana esimerkiksi toisen ruotsalaisen upseerin, italialaisen Giuseppe Acerbin matkaseuralaisen, eversti Adolf FredrikSkjöldebrandin, yli puoli vuosisataa myöhemmin tallentamiin hienoihin Suomea esittäviin maisemamaalauksiin ja -piirroksiin, joista on jo aiemmin julkaistu myös meillä Suomessa näyttävä matkakirja.
Luontoa ihannoivan rokokooajan elegantit luonnokset, joita Ehrensvärd matkallaan teki, kertovat ainakin, miten hän ihaili kallioita ja vuoristoja ja liioitteli niistä niin kubistisen dramaattisia, että on oikeastaan vaikea kuvitella sellaisia Suomessa.
Kannattaa muistaa, että Ehrensvärdin matkan tarkoitus oli löytää linnoituspaikkoja, joten hänen matkareittinsä noudatteli Ahvenanmeren ja Suomenlahden rannikkoa. Monet maisemaluonnokset jyrkkäreunaisista kallioista ovat Helsingin itäpuoleiselta rannikolta.
Myös ihmisiä on upseerin ja herrasmiehen tussilaveerauksissa: ruokaa valmistetaan avotulella tai ollaan töissä merellä.
Jotkut idyllit vaikuttavat suorastaan suomalaisten myöhemmin suuresti rakastamien järvenrantamaisemien kaukaisilta esikuvilta.