YK:n pääsihteeri António Guterres totesi 2. joulukuuta Puolan Katowicen ilmastokokouksen aluksi yks kantaan ”Meillä on ongelma”, tarkoittaen maailman CO2-päästöjen yhä jatkuvan kasvun pysäyttämisen vaikeutta.
Samoin voidaan sanoa koko Suomen maaseutukunnissa. Meillä on ongelma, joka tarkoittaa maaseutualueiden tulevaisuuden näköalattomuuden vahvistumista.
Analyysi osoittaa ongelman johtuvan pääosin koko maailmaa vaivaavasta tekijästä, eli parempia elinolosuhteita hakevan väestön synnyinsijoiltaan tapahtuvasta väestöpaosta. Tänäkin vuonna maaseutukuntien ja -kaupunkien väkiluku laskee lähinnä muuttotappiosta johtuvista muista syitä noin prosenttiyksikön vuosivauhtia.
Merkittävin väestön muuttotappio kohdistuu elinvoimaisimpaan työikäiseen väestönosaan, joka on jo johtanut maaseutualueiden väestön ikärakenteen vääristymiseen.
Suhteellinen niin sanotun aktiiviväestön määrä on em. johdosta laskenut ja seniorikäisten määrä kasvanut. Tämä on johtanut huoltosuhteen merkittävään heikentymiseen.
Jatkossakin ennusteet ovat samansuuntaista kiihtyvää kehitystä ennakoivia. Työikäisten nuorten muuttaessa pois maaseudulta, se pudottaa samalla myös syntyvyyden määrää.
Lähivuosikymmenien huoltosuhde näyttääkin em. tekijöiden johdosta yhä vain heikkenevän.
Kuvattu jo tapahtunut ja tulevaisuudessa tapahtuva ennustettu kehitys merkitsee paineita maaseutukuntien ja -kuntakonsernin taloudelle niin verotulojen kuin valtio-osuuksien kehityksen osalta. Tämä kaikki johtaa jo olevien palvelurakenteiden, kuten koulujen ja liikuntapalvelujen tarpeiden vähentymiseen ja sote-puolen tarpeiden suhteellisen osuuden kasvamiseen.
Tämä kehitys lisää kustannuspaineita sote-puolella ja kannattavuusongelmia muun muassa liikuntapalvelujen tuottamisessa, eli ko. kehitykset lisäävät painetta koko kuntakonsernin talouden kunnossa pysymiselle ja tähän on varauduttu huonosti.
Kuvattu kehitys johtuu merkittäviltä osin valtiovallan taholla harjoitetusta maakuntakeskuksia tukevasta väestön- ja talouden keskittämispolitiikasta sekä veropolitiikasta. Mahdollisesti toteutuva maakunta- ja sote-uudistus hallinnon keskittymisineen heikentää edelleen tilannetta ja kiihdyttää maaseutukuntien näivettymistä.
Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan maaseutualueilta virtaa rahaa maakuntakeskukseen vuositasolla yksistään terveyspalvelujen osalta jo nyt noin 300–350 miljoonaa euroa heikentäen maaseudun elinvoimaa ja kehitystä.
Tässä tilanteessa maaseutukunnissa tulisi panostaa konserniensa niin sanottujen synergiaetujen hakemiseen ja hyödyntämiseen, sekä toteuttaa olemassa olevat toteuttamattomat mahdollisuudet nostaa konserniensa omavaraisuusastetta edes muutamilla prosenttiyksiköillä.
Kysymys siitä, miksi työikäisen väestönosan muuttotappio on varsin suurta, on monitahoinen ja ansaitsisi sinällään maaseutukunnissa erillisen tutkimuksen ja pohdinnan suorittamista ilmiön syistä ja seurauksista. Jos mitään ei tehdä, eikä mihinkään uuteen ryhdytä, monet kunnat ovat kohta pieniä näivetettyjä ”tuppukyliä”.
Heikki Häyrynen
Nivala
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.