Suomen luontotyyppien uhanalaisuus arvioidaan ensi kertaa. Hankkeen esiselvityksessä määritellään luontotyyppien uhanalaisuuden kriteerit ja uhanalaisuuden arviointimenetelmä.
Varsinainen arviointivaihe vie kolmisen vuotta, ja sen tuloksena on luettelo ja kuvaukset Suomen uhanalaisista, silmälläpidettävistä ja puutteellisesti tunnetuista luontotyypeistä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) johdolla aloitettu hanke kokoaa yhteen luontotyyppien asiantuntijat. Jatkossa arviota voidaan käyttää samaan tapaan kuin eläin- ja kasvilajien uhanalaisuuden arviointia on jo vuosia käytetty.
Luontotyyppien "Punaista kirjaa" on jo ehditty kaivata. Lajien uhanalaisuuden arviointi on osoittautunut välineeksi, joka havainnollistaa luonnon monimuotoisuuden kehitystä ja jota voidaan käyttää päätöksenteon pohjana. Pelkkä lajinäkökulma on kuitenkin liian kapea kuvaamaan luontoa ja sen vuorovaikutuksia.
Luontotyypit ovat luonnon monimuotoisuuden olennainen osa, jolla on itseisarvonsa, mutta myös tärkeä merkitys lajien elinympäristöinä. Luontotyypit ovat ympäristöstään erottuvia maa- tai vesialuetyyppejä, joilla on yhdenmukaiset ympäristöolot ja luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto.
Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa tarkastellaan kaikkia Suomessa tavattavia luontotyyppiryhmiä. Mukana ovat myös vedenalaiset luontotyypit. Luontotyypit voidaan jakaa seitsemään ryhmään, joita ovat Itämeri ja rannikko, sisävedet ja rannat, suot, metsät, perinnebiotoopit, tunturit sekä kalliot, kivikot ja hietikot.
Lisäksi arvioinnissa tarkastellaan ihmisen luomia ympäristöjä, jotka voivat joissakin tapauksissa toimia korvaavina elinympäristöinä uhanalaistuneiden luontotyyppien lajistolle. Tällaisia ovat esimerkiksi hiekkaiset tienpientareet, joille harjujen kasvi- ja hyönteislajistoa on siirtynyt, kun harjunrinteiden kasvillisuus on umpeutunut mm. metsäpalojen puuttuessa.
Tarve saada tietoa luontotyypeistä on viime vuosina kasvanut. Maankäyttö- ja rakennuslaki on tuonut velvoitteen selvittää kaavoitettavan alueen luonnonarvot. Myös luonnonvarojen hyödyntäminen ja hankkeiden vaikutusten arviointi edellyttää tietoja luontotyypeistä. EU:n luontodirektiivi velvoittaa useiden luontotyyppien suotuisan suojelutason turvaamiseen ja seurantaan. Suojelualueiden hoidon ja ennallistamisen huolellista kohdentamista on viime aikoina painotettu.
Väline luontotyyppien kattavaan ja yhdenmukaiseen tarkasteluun on kuitenkin puuttunut. Uhanalaisuuden arvioinnin odotetaan korjaavan tämän puutteen ja tuottavan vertailukelpoista tietoa luontotyypeistä. Arviointi auttaa tehostamaan ja kohdentamaan tutkimusta, suojelua ja hoitoa niitä kiireellisimmin tarvitseville luontotyypeille.
Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi jakautuu kahteen vaiheeseen. Esiselvityksessä luodaan luontotyypeille sopiva uhanalaisuuden arviointimenetelmä ja määritellään uhanalaisuuden kriteerit. Tässä voidaan käyttää apuna eri maissa jo toteutettuja luontotyyppien uhanalaisuuden arviointeja.
Esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa uhanalaisuutta on arvioitu lähinnä luontotyypin pinta-alan vähenemistä ja laadun heikkenemistä painottavalla menetelmällä. Naapurimaistamme Norja on tehnyt kattavimman selvityksen luontotyyppien uhanalaisuudesta, ja esimerkiksi Virossa on selvitetty kasviyhdyskuntien uhanalaisuutta. Ruotsista sen sijaan ei ole tiedossa vastaavaa arviointia.
Vuoden kestävän esiselvityksen jälkeen alkaa varsinainen uhanalaisuuden arviointi, jonka on suunniteltu kestävän kolme vuotta. Tuloksena saadaan luettelo ja kuvaukset Suomen uhanalaisista, silmälläpidettävistä ja puutteellisesti tunnetuista luontotyypeistä. Työ tehdään luontotyyppiryhmittäin koottavissa asiantuntijaryhmissä samaan tapaan kuin lajien uhanalaisuusarviointi. Hankkeen hyötynä on myös luontotyyppiasiantuntijoiden kokoaminen yhteen ja pysyvien yhteistyöverkostojen luominen.
Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi on tutkimushanke, joka tarjoaa jatkossa pohjatietoa luontotyyppeihin liittyvälle suunnittelulle ja päätöksenteolle. Hanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus. Esiselvitystä ovat rahoittamassa ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriön Monimuotoisuuden tutkimusohjelma (Mosse) ja Suomen ympäristökeskus. Hankkeen ohjausryhmässä ovat lisäksi mukana merkittävien luontotyyppitietoa tuottavien tahojen, Metsäntutkimuslaitoksen, Geologian tutkimuskeskuksen, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion, Helsingin yliopiston ja Metsähallituksen edustajat.