Suomalaisten lintuharrastajien kesäajan ohjelma on nyt tiedossa vuoteen 2010 saakka. Tänä vuonna alkaa nimittäin kolmas valtakunnallinen lintuatlaskartoitus, jonka tavoitteena on selvittää maamme pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet.
Atlaksen tarkoituksena on myös tutkia lajien levinneisyyksien muutoksia. Vertailukohtina ovat ensimmäinen atlaskartoitus, joka toteutettiin vuosina 1974-79 ja toinen atlas vuosilta 1986-89.
Lintulajien esiintymistieto kerätään 10x10 kilometrin ruuduista koko Suomesta, näitä peninkulmaruutuja on yli 3 800.
Aikaisemmista tutkimuksesta poiketen havaintoja voi nyt palauttaa internetissä. "Olettaisin netin käytön lisäävän kiinnostusta aika paljon", kertoo koordinaattori Timo Pakkala lintuatlashanketta vetävästä Luonnontieteellisen keskusmuseon eläinmuseosta. Toki havainnot voi kirjata perinteisesti paperilomakkeellekin.
Nettilomakkeella toivotaan saatavan havaintoja kaikilta luonnosta kiinnostuneilta - ei vain lintuharrastajilta. Kartoituksen etenemistä voi myös seurata netistä reaaliaikaisesti.
Tarkkoja havaintotietoja atlassivustolta ei kuitenkaan pääse näkemään ja uhanalaisten lajien tiedot on suojattu vielä tarkemmin.
Esimerkiksi tunturihaukan havaintoja ei tulla esittämään lainkaan julkisesti ja maa- ja merikotkan sekä muuttohaukan kaikki havainnot lajien pääesiintymisalueiden ulkopuolella on suojattu.
Samaan aikaan atlaksen kanssa alkavat eläinmuseon suunnittelemat pesimälinnuston vakioidut reittilaskennat, joissa käytetään linjalaskentamenetelmää. 512 reittiä, kukin pituudeltaan kuusi kilometriä, muodostavat 25 kilometrin välein koko Suomen kattavan verkoston.
Pakkalan mukaan tavoitteena on luoda systemaattinen verkosto, jonka avulla linnustossa tapahtuvia muutoksia pystytään jatkossa tarkastelemaan luotettavasti. Tarkoitus on saada laskettua reitit vuoteen 2010 mennessä eli atlastutkimuskauden aikana.
Reitit on suunniteltu eläinmuseossa jo valmiiksi.
Linjalaskenta vaatii hyvää lajintuntemusta ja laskennat työllistävät lintuharrastajiakin, sillä harvaanasutuilla seuduilla ei riitä vapaaehtoisia laskijoita kaikille reiteille.
"Tarkoitus on lähettää pari autokuntaa laskemaan syrjäisiä alueita", Pakkala kertoo. Todennäköisesti myös atlastutkimuksiin palkataan työvoimaa esimerkiksi Lapin linnustoa kartoittamaan.
Eläinmuseon yhteistyötahoina ovat Suomen ympäristökeskus, Birdlife Suomi, Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Atlaksen päärahoittaja on ympäristöministeriö.